Keskiviikko 25.5.
Ajovarusteiden vaihdon jälkeen oli aika lähteä illalliselle. Finnlinesin Naantali-Kapelskär-matkoilla ruuat kuuluvat hintaan. Runsaan illallisen jälkeen nautimme laivan pubissa vielä oluet kauden ensimmäisen reissun kunniaksi. Aikainen herätys aamulla sai kuitenkin reissuporukkamme pian siirtymään unien pariin.
Torstai 26.5.
Reitin olin suunnitellut pienempiä teitä pitkin ja osittain sorateillä kulkevaksi. Aurinko paistoi ja sää oli hieman viileistä lämpötiloista huolimatta erittäin hyvä lähes koko päivän. Matkalla nautimme mutkista erittäin hyvin hoidetuilla ruotsalaisilla sorateillä. Maisemat muuttuivat mäkisemmiksi päästyämme rannikolta sisämaan suuntaan. Aurinkoinen sää muuttui kuitenkin päivän loppupuolella sateiseksi. Jätimme erään soratieosuuden ajamatta, koska keli oli sillä kohtaa erittäin kostea. Odottelimme tovin erään huoltoaseman pihalla sadekuuron ohi menemistä. Vältimme näin pahimmat sateet, sillä iltaa myöten keli muuttui taas kuivaksi ja puolipilviseksi.
Päivän majoituksen olin varannut Moran kunnasta, joka on Norjan rajan läheisyydessä. Majoituksessa ei ollut ravintolaa avoinna, joten kävelimme kunnan keskustaan etsimään sopivaa illallispaikkaa. Päädyimme Mythos-nimiseen kebab-pitseriaan. Ravintolassa ei näyttänyt aluksi olevan edes henkilökuntaa paikalla. Istuskelimme tovin odottamassa, että joku ilmestyisi paikalle. Palvelu oli melko töykeää. Aivan kuin sinne ei olisi asiakkaita haluttu. Lopulta saimme ruokaa ja rahakin kelpasi. Illallis vaihtoehdot Moran keskustassa olivat vähissä. Erään toisen ravintolan näimme matkan varrella, mutta se oli aivan täynnä.
Illallisen jälkeen suuntasimme kävelykadulla sijaitsevaan Karhupubiin oluelle. Pubissa oli kova hälinä, sillä pitkässä pöydässä oli jokin joukkio viettämässä äänekkäästi iltaa. Onnistuimme onneksi saamaan oluet ennen kuin tämä porukka sai pubiruokansa juomineen tilattua. Oluet nautittuamme kävelimme takaisin majoitukseen, jossa seurasimme Suomi-Slovakia-jääkiekkopelin jännittävät kaksi viimeistä erää. Voittamalla ottelun Suomi pääsisi semifinaaliin. Suomen otettua voiton jääkiekossa, oli meidänkin aika siirtyä tyytyväisinä unten maille.
Perjantai 27.5.
Sääennusteiden sateita emme päivän aikana saaneet, mutta tihkusadetta saimme niskaamme onoff-tyyliin lähes koko päivän. Vain muutamassa kohdassa reitillämme oli kuivaa. Kostea keli näkyi myös soratie-osuuksien jälkeen moottoripyörissämme kurapinnoitteena. Matkalla poikkesimme etsimään kaffepaikkaa Stötenin laskettelukeskuksesta. Tämä keskus sijaitsee aivan Ruotsin ja Norjan rajalla. Laskettelukeskuksessa oli kuitenkin kausi ohi ja ravintolat suljettuna. Kaffepaikka löytyi lopulta Norjan puolelta noin 40 kilometrin päästä Plassenin kylän kyläkaupasta.
Lämpötila oli tippunut kosteassa kelissä +4 asteeseen, joten kahvi- ja lämmittelytauko olikin paikallaan. Plasseniin laskettelimme varsin mukavaa soratietä (FV564) pitkin. Plassenista jatkoimme matkaa vielä pienen soratieosuuden merkeissä. Loppupäivä menikin pääasiassa päällystettyjen teiden parissa. Teimme vielä kierroksen Skasen-järven ympäri hienojen maisemien saattelemanana ajaessamme mutkaista ja mäkistä 201-tietä. Saavuimme päivän päätepisteeksi valittuun Kongsvingerin kaupunkiin hieman viiden jälkeen. Kaupungissa sijaitsevassa linnassa oli majoituspalveluita tarjolla. Hintaan nähden ahtaahkot huoneet oli rakennettu yhteen linnan rakennuksista.
Illallinen hotellin ravintolassa ei saanut meitä innostumaan, sillä tuskin olisimme saaneet vatsojamme täyteen. Lähdimme etsimään sopivampaa ruokailupaikkaa kaupungin keskustasta. Linna sijaitsi varsin jyrkän mäen päällä, joten menomatkalla meillä oli jyrkkä alamäki ja paluumatkalla ylämäki.
Illallisen nautimme kiinalaisessa ravintolassa. Tämä oli reissumme paras illallinen. Alkupalaksi tilasimme tuliset sopat. Tarjoilija varoitti meitä, että soppa on sitten tulinen. Täytyy myöntää chilin ystävänäkin, että soppa oli todella tulinen. Itse sain syötyä sen lähes loppuun asti, mutta muut luovuttivat jo aikaisemmin. Ruoka ravintolassa oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Ruokailun jälkeen teimme pienen kierroksen kaupungin keskustassa, ennen kuin edessämme oli kiipeäminen takaisin linnavuorelle.
Lauantai 28.5.
Sääennusteet olivat luvanneet aurinkoista keliä toiselle Norjan päivällemme, mutta aamulla saimme nauttia vielä heikosta tihkusateesta. Keli parani ennusteiden mukaisesti matkallamme kohti etelää. Kohta aurinko paistoikin jo lähes kirkkaalta taivaalta.
Seuraavaksi matkamme vei norjalaisen Haldenin kaupungin läpi. Kukkulan päällä ollut näyttävä Fredrikstenin linnoitus sai meidätkin muuttamaan suunnitelmiamme ja teimme linnoitukseen vierailun. Linnoitus oli varsin laajalla alueella. Saapuessamme linnoituksen parkkipaikalle, oli läheisellä nurmialueella pitkä rivi vanhoja Citroen-merkkisiä henkilöautoja. Ilmeisesti siellä oli jonkinlainen kokoontumisajo meneillään.
Itse linnoitus oli tietenkin rakennettu suojelemaan norjalaisia pahoilta ruotsalaisilta. Linnan perustukset lyötiin vuonna 1661. Norja oli menettänyt alueitaan Ruotsin hyökkäysten vuoksi ja Haldenista (silloisesta Fredrikstenistä) oli tullut rajakaupunki. Linnoituksen valmistumisen jälkeenkin Ruotsi jatkoi hyökkäyksiä. Parhaiten näistä sotatoimista tunnetaan vuoden 1718 hyökkäys, jossa kuoli Ruotsin kuningas Kaarle XII. Aivan selvää ei ollut, että kuoliko kuningas omien vaiko vihollisen aiheuttamana.
Nautimme Norjan mutkaisista teistä ja varsin vähäisestä liikenteestä aina Ruotsin rajalle asti. Rajan jälkeen siirryimme taas soralle, ja matkamme vei tämän reissun parasta soratietä pitkin. Tie mutkitteli mukavasti, siinä oli mäkiä ja se kulki välillä vesistöjä hipoen. Tien pinta oli myös hyvässä kunnossa. Ruotsissa emme nimismiehen kiharoita löytäneet yhdestäkään soratiestä.
Päivän päätöspisteenä oli Kilin kaupunki parisenkymmentä kilometriä Karlstadista pohjoiseen. Kaupunki oli nähtävästi parhaimmat päivänsä jo nähnyt, sillä yleisilme oli kulahtanut. Lauantai-iltapäivä oli saanut kaupungin nuorison viettämään aikaansa keskustaan. EPA-autot ajoivat kaupungin pääkatua edes takaisin koko illan ja aamun viimeisille tunnille soittaen teknojumputusta.
Majoituksen olin varannut Kilsin Hotell & Restaurangista. Hotellissa ei ollut respaa ollenkaan, vaan ovien koodit sai puhelimella. Olin varannut majoituksen kolmelle, mutta päästyämme huoneseen, oli siellä vain kaksi sänkyä. Soitolla hotellin puhelinnumeroon sai ensin vain kommentin, että olette varanneet kahdelle. Nettivaraussivuston sähköposteista kuitenkin tarkistin tilanteen ja olin varannut huoneen kolmelle aikuiselle. Soitin uudelleen, mutta hotellin henkilökunta ei tahtonut ensin ymmärtää ongelmaa, että huoneessa oli kaksi sänkyä ja kolme miestä majoittumassa. Pienen väännön jälkeen saimme huoneeseen yhden hetekan lisää. Pertti nuorimmaisena pääsi tietenkin nukkumaan hetekalle.
Iltapäivällä oli menossa Suomi-USA-ottelu, josta ehdimme hotellilla seurata kaksi viimeistä erää. Voitolla Suomi pääsi finaaliin. Ottelun seuraaminen ruotsinkielisellä selostuksella ja kommentoinnilla oli mielenkiintoinen kokemus. Voittoisan ottelun jälkeen lähdimme etsimään ravintolaa. Ravintola löytyikin nopeasti, sillä tarjonta oli olematon. Hotellin läheisyydestä löytyi nepalilainen ravintola, joka kelpasi porukalle.
Kävelimme illan aikana pääkadun päästä päähän ja poikkesimme oluelle ainoaan löytämäämme pubiin. Ehdimme juuri ja juuri juomaan yhdet oluet, kunnes meitä oltiin jo heittämässä pihalle. Ei kuitenkaan sen vuoksi, että olisimme aiheuttaneet häiriöitä vaan pubissa aloittaisi livebändi esityksensä. Ruotsin suurin AC/DC Angus Young cover-bändi aloittaisi esityksensä ihan hetken kuluttua. Esityksen seuraaminen olisi maksanut 25 euroa. Pidimme hintaa hiukan liian korkeana ja meillä oli tiedossa parempaa ohjelmaa aivan ilmaiseksi. Ilta jatkui hotellihuoneessa penkkiurheilun parissa jalkapalloa seuraten, sillä Mestarien Liigan finaali tuli televisiosta.
Sunnuntai 29.5.
Aurinkoisessa säässä matkamme jatkui kohti Kapelskäriä. Laiva lähtisi vasta puoli kymmenen aikaan illalla, joten meillä olisi hyvää aikaa ajella reittimme reilut 500 kilometriä. Valitettavasti soran osuus tälle päivälle oli vähäinen. Aamun ensimmäiseksi saimme ihmetellä navin sekoilua, sillä se ajatti veturimme Karlstadin kautta, vaikka suora ja nopeampi tie olisi ollut mutkaisempi ja ehkä n. 60 km lyhyempi. Tämä pätkä oli reissumme tylsin, koska ajoimme isoa tietä käytännössä edes takaisin.
Navisekoilun jälkeen kapeita ja mutkaisia teitä riittikin sitten yllin kyllin. Yritimme etsiä matkalla kesäkahvilaa, mutta sellaista ei reitillemme osunut. Kahvia saimme vasta Noran kunnasta. Noran jälkeen navisekoilu yritti ajattaa meitä E18-tielle, mutta tässä kohtaa päätimme muuttaa navin asetuksia lyhimpään etäisyyteen. Tämä auttoi ja lopun reissua ajoimme suunnitellun reitin mukaisesti.
Kapelskärin satamaan saavuimme puolisen tuntia ennen check inin aukeamista. Laivaan pääsimme nopeasti. Tällä kertaa ei meillä ollut onni myötä, sillä hytti oli aivan kunnossa. Kolme miestä kolmen hengen hytissä ajokamoineen on hieman ahdasta. Minä ja Pertti lähdimme syömään illallista ja varaamaan hyviä paikkoja illan jännittävän jääkiekkofinaalin katsomiseksi. Saimme napattua todella hyvän pöydän, josta näkisi samalla myös jääkiekkoa ravintolassa olevasta televisiosta. Kisakatsomo oli siis valmiina. Illallista nauttiessamme seurasimme Suomen voittokulkua finaalissa. Ottelu huipentui kaikessa jännittävyydessään jatkoerään, jossa Suomi onnistui tekemään maalin. Illan aikana ravintolan kulmaukseen oli kasautunut suuri joukko jääkiekon ystäviä, joiden ilonpurkaus ottelun ratkettua Suomen hyväksi, kuului varmaan koko laivassa.
Aamun aikainen herätys ja seuraavaksi päiväksi eräille osunut työpäivä sai meidän lähtemään nukkumaan ajoissa.