Olin suunnitellut reitin Pyreneiden vuoristoon jo aikaisemmin, joten pystyimme käyttämään tätä hyvänä lähtökohtana reissullemme. Reissun aikainen ajankohta tarkoitti myös sitä, että osa passoista saattaisi olla suljettu vielä reissun aikana. Seurasimme passojen tilannetta netin tilannesivujen kautta ennen reissun alkua. Muutama passo jäikin lopulta ajamatta.
Finnair tarjosi melko edullisesti menopaluulentoja Barcelonaan. Miestä kohden hintaa tuli 242 €. Halvemmallakin olisi varmaan päässyt, mutta sitten olisi pitänyt tehdä välipysähdyksiä Euroopassa. Suorat lennot olivat koko porukan toive.
Moottoripyörät varasimme Motoroadsin kautta. Lopulliseksi vuokranantajaksi päätyi Rent A Tiger-niminen vuokrausyritys. Kuuden päivän vuokra-ajalla pyörille hintaa tuli viiden ja seitsemän sadan euron väliltä. Moottoripyörästä riippuen piti vielä tehdä takausmaksu vuokrausyritykselle, jonka suuruus vaihteli 1000 – 1200 euron välillä. Takausmaksun sai takaisin, kun palautti moottoripyörän takaisin samassa kunnossa kuin vuokratessa. Moottoripyörän päivävuokraan sisältyi 300 ajokilometriä, ja lisäkilometreillä oli myös moottoripyörästä riippuen pieni lisähinta. Kaikki toimet Rent A Tigerin kanssa hoituivat ilman ongelmia niin pyörän vuokrauksessa kuin palautuksessakin.
Reissulle lähti neljä Reissu.orgin aktiivia, joten teimme myös hotellivaraukset etukäteen. Aivan välttämätöntä tämä ei olisi ollut, sillä hotelleissa olisi kyllä ollut tilaa neljällekin motoristille. Majoitusten varaaminen kuitenkin helpotti reissun kokonaissuunnittelua, ja pystyimme näin käyttämään enemmän aikaa pyörien päällä kuin majoituspaikkaa etsiessä.
2.5. Lähtöpäivä
Ensimmäisen reissupäivän tavoitteena oli siirtyminen Barcelonaan. Käytimme siirtymiseen niin bussia, junaa, taksia kuin lentokonettakin. Saavuimme Barcelonaan vasta puoli kymmenen maissa illalla. Päivän oli lähinnä istuskelua ja odottelua. Pitkän matkapäivän päätteeksi kävimme syömässä meksikolaisessa ravintolassa kevyen illallisen.
3.5. Pyörien päälle
Aamiaisen jälkeen lähdimme suunnistamaan moottoripyörien vuokrausyritykseen. Olin varannut hotellin mahdollisimman läheltä vuokrausyritystä, ja se sijaitsikin alle kilometrin päässä majoituksestamme. Päätimmekin suorittaa siirtymisen kävellen. Olimme sopineet pyörien noudon tapahtuvan kello 10. Saavuimme osoitteeseen hyvissä ajoin, mutta missään ovessa ei ollut mitään viitteitä firman olemassaolosta. Hetken käveltyämme ympäri, ja ihmeteltyämme asiaa, avautui erään autotallin ovi hieman raolleen. Autotallin sisältä astui kadulle mies, joka kyseli josko olisimme vuokraamassa moottoripyöriä. Autotallin ovien avauduttua löysimmekin yrityksen Barcelonan toimiston ja vuokraamamme moottoripyörät. Meidän yhteyshenkilö oli parhaillaan vetämässä moottoripyöräporukkaa Marokossa, joten hoidimme paperityöt sijaisen kanssa. Paperien täyttämisen aikana suoritimme myös pyörien pakkauksen. Saimme jättää tyhjät matkalaukkumme vuokraamoon pyörien vuokra-ajaksi. Aikaa paperien täyttämiseen ja pyörien pakkaamiseen kului alle tunti.
Vuokrauspaperit täytettyämme lähdimme suunnitellun reitin mukaisesti Barcelonasta kohti pohjoista, ja samalla kohti reissumme varsinaista kohdetta eli Pyreneiden vuoristoa. Ajoimme päivän aluksi moottoritietä, jotta pääsisimme nopeammin kohteeseen. Reilun sadan kilometrin jälkeen poistuimme moottoritieltä kohti mutkaisempia ja pienempiä teitä. Pienemmillä teillä tien pinta oli erittäin hyvä, ja niitä oli ilo ajella.
Viimeisen passon aikana lämpötilat tipahtivat reilusti, ja ylityksen huipulla saimme nauttia mukavista +4C lämpötiloista. Passon jälkeen matkaa majoitukseen oli enää reilu kymmenisen kilometriä. Lämpötila nousi tuon matkan aikaan vain asteen.
Hotelli oli jo parhaat päivänsä nähnyt, mutta siellä kaikki toimi. Hotellissa oli lämmintä ja ruokaa oli tarjolla. Hondamies oli matkan aikana valitellut tuulensuojan aiheuttavan kypärään hakkaavaa ääntä, joten suoritimme illan aikana kirurgisen toimenpiteen, ja poistimme loppumatkan ajaksi tuulensuojan. Seuraavana päivänä suoritettujen testiajojen mukaan tilanne parani huomattavasti. Tuulensuoja ei mahtunut Hondan laukkuihin, mutta onneksi ducatimiehen laukuissa oli sen verran tilaa, että tuulensuoja mahtui kulkemaan mukana.
Hotelliin oli majoittunut samaan aikaan espanjalainen koululuokka, joka piti melkoista meteliä hotellin ravintolassa. Metelin vuoksi illan jalkapallo-ottelun seuraamisesta ei tahtonut tulla mitään. Karaoken alkaessa päätimme luovuttaa jalkapallon seuraamisen. Meno jatkui äänekkäänä melko kauan vielä meidän lähdettyä iltatoimiin ja nukkumaan. Totesimme reissun aikana, ettei metelin aikaansaamiseen tarvita kuin kaksi espanjalaista.
4.5. Pistäytyminen Andorrassa
Aamulla meitä odottivat edellisen illan lämpötilat, ja puimme päälle useamman vaatekerraston tulevaa ajopäivää varten. Aamun lämpötilat olivat vasta alkua päivän aikana kokemillemme sääoloille. Kylmien kelien varalta pukeutuminen oli lopulta onnistunut valinta.
Suunnistimme hotellilta kohti Ranskaa, ja siellä sijaitsevaa Llivian kuntaa. Llivia on Ranskan sisällä oleva Espanjaan kuuluva kunta. Muiden Espanjan Pyreneiden pohjoispuolen kylien siirtyessä Ranskalle, tämä alue jäi Espanjalle aikanaan rauhansopimuksen tulkinnan pohjalta.
Lliviasta matka jatkui kohti Andorraa. Passon alkutaipaleella oli jo niin sumuista, että puimme sadeasut päällemme. Sumu sakeni, ja lopulta saimme sumun lisäksi myös lunta niskaamme. Matkalla lämpötilat tippuivat tasaseen tahtiin. Sumu oli välillä todella sakeaa, ja tarttui visiiriin. Tankkasimme matkalla, ja huoltoaseman pihasta pois pääsemisessäkin oli jännitystä, sillä lumi oli paakkuuntunut liukkaaksi kerrokseksi jyrkän poistumistien kohdalle.
Tankkauksen jälkeen lämpötilat tipahtivat jo pakkasen puolelle, ja laskettelimme hiljaisella nopeudella, kunnes lämpötilat olivat jälleen reippaasti plussan puolella. Osassa kohtaa tie oli aivan jäinen ja liukas. Lumisade ja sumu myöskin jäätyivät kiinni visiiriin, ja haittaisi näin näkyvyyttä. Ensimmäistä kertaa olisi tarvinnyt jääskrapaa moottoripyöräreissulla. Harmittavasti rankan sumun ja haasteellisten ajokelien vuoksi kuvaaminen oli mahdotonta tällä ylityksellä.
Andorra itsessään vaikutti erittäin pieneltä kaupungilta korkeiden vuorien keskellä. Jälkeenpäin hieman harmitti, etten suunnitellut yöpymistä tähän kaupunkiin. Andorrasta jäi kuitenkin sellainen maku, että sinne pitää palata vielä toisenkin kerran. Pidimme kaupungissa lyhyen jaloittelutauon, jonka aikana Triumphmies huomasi oman pyöränsä keittäneen yli. Jäähdytinnestettä valui maahan jonkin verran. Nestettä oli kuitenkin Triumphin säiliössä tarpeeksi, joten se ei haitannut matkan jatkamista. Tarkistimme loppumatkan aikaan muutamaan otteeseen nesteen riittävyyden, eikä sen kanssa ollut ongelmia.
Andorrasta yön majoitukseen oli matkaa vielä yli 200 km, joten suuntasimme moottoripyörät kohti Espanjaa. Matkamme vei Col de Portin ylityksen kautta. Passon huipulla oli sopivasti ravintola auki, ja pidimme siellä lounastauon. Lounaaksi ravintolan isäntä loihti meille varsin maukkaan sopan lisukkeineen. Sopan voimalla jaksoimmekin jatkaan matkaamme eteenpäin.
Navigaattorin ilmaistessa matkaa hotellille olevan enää 18 km totesin, että nyt letkan vetäjänä toiminut Hondamies oli ajanut jossain kohtaa harhaan. Pysähdyimme tarkistamaan tilannetta, ja todellakin päivän reitistä olisi jäänyt n. 70 km ajamatta. Nopealla äänestyksellä päätimme, että lähdemme kiertämään tuon suunnitellun kierroksen. Päätös oli ehdottamasti kannattava, sillä reittimme vei erittäin hienojen maisemien ja mukavien teiden kautta majoitukseen.
Saavuimme majoitukseen hyvissä ajoin. Hotel Dom oli ulkopäin hiukan nuhjuisen näköinen, mutta sisältä siisti ja huoneet nykyaikaisia. Teimme pienen kävelyretken kaupungin keskustaan ennen illallista. Pysähdyimme oluelle kaupungin keskustassa sijaitsevassa kahvilassa. Tässä kohtaa totesimme viimeistään, ettei suuren metelin aikaansaamiseen tarvita kuin kaksi espanjalaista. Oluiden jälkeen kävelimme takaisin hotellille. Pelästyimme hieman, kun hotellin tien haarassa oli poliisiauto vilkut päällä viittoilemassa jotain. Onneksi tilanteessa viittoiltiin vain ylinopeutta ajaneelle autoilijalle, joka pysähtyi hotellin tien haaraan.
Illallista saimme viettää syntymäpäiväjuhlien tiimellyksessä, sillä kaupungin keskustassa sijainneen kahvilan henkilökunta saapui hotellin ravintolaan juhlimaan vanhan herran syntymäpäiviä.
5.5. Sumuinen Port de la Bonaigua
Aurinkoinen aamu herätteli meitä uuteen ajopäivään. Hotellissa oli varsin vähän henkilökuntaa, ja aamiaisen saamisessa kului varsin kauan. Pääsimme pyörien päälle vasta kymmenen maissa. Päivämatkat suunnitellulla reitillämme olivat varsin vaatimattomia, joten myöhäinen lähtö ei tulisi aiheuttamaan ongelmia.
Yksi reissumme korkeimmista passoista oli Port de la Bonaigua, jolla on korkeutta 2072 metriä. Nousimme passolle lännen suunnasta. Alkuun näyttikin, että passo saattaisi olla ylhäältä auki sumusta, mutta nämä toiveet karisivat varsin nopeasti matkan edetessä.
Huippu oli valitettavasti täysin sumun peitossa, eikä porukassa ollut intoa pysähtyä. Laskettelimme passolta alas kohti Viellaa. Sumussa meitä vastaan tuli suuri joukko rättisitikoita. Heitä ei passon ylityksessä kelit suosineet meitä paremmin. Itselle ei tulisi mieleen lähteä rättisitikalla ylittämään kahden kilometrin passoa, ehkä se vaatii ranskalaista tervettä (?) mielenvikaisuutta. Viellasta matkamme jatkui N230-tietä pitkin lievästi kohti lounasta. Tie myötäili samalla kahden maakunnan, eli Katalonian ja Aragonian rajaa. Lopulta käännyimme länteen tielle N260, ja poistuimme Kataloniasta. Castejón de Sosin jälkeen tie N260 kulki erittäin hienon rotkon pohjalla.
Majoituksena toimi reissumme ainoa Ranskan puolelle varaamamme kotimajoituksen tyyppinen La Laurence. Majoitus oli varsin vaatimaton. Majoitusta pitävän herran ilmoittaessa, ettei illallista ollut tarjolla, jouduimme suunnistamaan vielä päivän päätteeksi läheiseen kylään etsimään ruokapaikkaa. Matkaa kylään oli vain kolmisen kilometriä. Suunnitelmana oli joko syödä ravintolassa tai sitten ostaa ruokatarvikkeita, ja valmistaa illallinen itse. Kyselimme vielä ennen lähtöä majoituksen pitäjältä, olisiko kylässä kauppaa. Hänen mukaansa lähin kauppa olisi 15 km päässä. Yllätys oli melkoinen saapuessamme kylän keskustassa olevalle parkkipaikalle, sillä parkkipaikan reunalla oli pieni puoti. Vähän matkan päästä löytyi myös pitseria, jossa saimme nautittua illallisen.
6.5. Suljettujen passojen päivä
Onneksemme aamiaista oli tarjolla majoituksessa. Kerrankin aamupalalla oli riittävän iso kahvikuppi, ja kahvia tuli juotavaksi tarpeeksi. Saimme myös nauttia itse valmistetuista hilloista ja vuohenmaitojugurtista, joka oli erittäin herkullista. Aamu oli jälleen kerran aurinkoinen ja lämmin. Yöllä oli ollut melko kosteaa, joten moottoripyörät olivat melko märkiä. Triumph-mies kävi reippaana nuorukaisena kuivaamassa pyöriemme penkit, ja työnsimme pyörät vielä hetkeksi aurinkoon kuivahtamaan ennen lähtöä.
Majoituksemme sijaitsi vain lyhyen ajomatkan päässä Pic du Midin vuoresta. Tarkoituksemme oli vierailla Pic du Midin huipulla olevalla observatoriolla, mutta valitettavasti se oli kiinni koko toukokuun. Suunniteltu reittimme vei Pic du Midin kautta Route de Tormaletille, mutta sekin oli vielä suljettu lumen vuoksi. Päivästä tuli lopulta muodostumaan suljettujen passojen päivä, sillä päivällä suunnitelluista passoista kaksi muutakin oli vielä suljettu lumen vuoksi.
Jouduimme siis palaamaan takaisin Pic du Midiltä, ja suunnittelemaan vaihtoehtoisen reitin. Jatkoimme kohti pohjoista, ja ajoimme Bagneres-de-Bigorren kaupungin läpi. Kaupungin jälkeen ajelimme vielä tovin kohti pohjoista, kunnes pääsimme jatkamaan matkaamme kohti länttä.
Col d’Aubisque oli edelleen suljettu, mutta sinne vievän tien varrella oleva Col du Soulor oli onneksi auki. Col du Soulor on 1474 m korkea passo, joten melko matala. Passon huipulta kuitenkin näkymät olivat mitä parhaimpia. Passon kautta pääsi jatkamaan matkaa varsin helposti ensin kohti pohjoista, ja sitten kohti länttä. Col du Souloria ajaessa näki Col dd’Aubisquen tiellä olevan vielä melko isoja lumikasoja, joten moottoripyörällä sinne ei ollut asiaa vaikka polkupyöräilijöitä siellä näkyikin liikkuvan. Kiinni olevasta tiestä johtuen reittiimme tuli vielä siis toinenkin muutos.
Pienen kierroksen jälkeen pääsimme kohti Col du Portaletia vievälle tielle. Pysähdyimme lounaalle viehättävässä Larunsin kaupungissa, jossa nautimme erittäin herkulliset munakkaan ja letun yhdistelmät. Ruokailun jälkeen jatkoimme kohti päivän viimeistä passoa. Col du Portalet oli mielestämme ainakin Ranskan puolelta erittäin hieno, sillä maisemat olivat vehreitä. Tällä passolla korkeutta oli lähes 1800 metriä. Espanjan puolella oli hieman karumpaa. Passon päällä oli Italian Alpeilla sijaitsevan Passo dello Stelvion kaltainen turistihelvetti. Ihmisiä, autoja ja turistiroinamyymälöitä kaikki paikat aivan täynnä. Kauppa tuntui käyvän hyvin, ja tavara ja raha vaihtoivat liukkaasti omistajaa.
Passolta majoitukseemme Biescasin kaupungissa olikin enää kiven heitto, ja laskettelimme viimeiset kilometrit vauhdilla. Hotelliin kirjautumisen jälkeen, lähdimme kävelemään kaupungin keskustaan. Pysähdyimme olusille erääseen pubiin. Istuskellessamme pubin terassin aurinkovarjojen alla, pieni sadekuuro piiskoi kaupungin katuja. Odottelimme sateen rauhoittumista, ennen kuin lähdimme takaisin hotellille.
Odotellessamme illallista hotellin terassilla oluiden ääressä, saapui hotellin pihaan englantilainen motoristi moottoripyöränsä kanssa. Hän jäi juomaan kanssamme oluen, ja kertoi omasta matkastaan. Oli kuulemma lähtenyt Val d’Iserelle hiihtämään. Miehellä oli moottoripyörän päällä jopa sukset mukana. Tavaraa tuntui muutenkin olevan kuin puolen maailmaa mukana, vaikka reissun kesto hänen kertomansa mukaan tulisi olemaan vain parisen viikkoa. Hän kertoi viettäneensä kaksi ensimmäistä päivää sateessa teltassa kaameassa räkätaudissa. Seuraavaksi olisi kuulemma telttapaikan etsimisen aika. Kuulumisten vaihdon ja oluen nauttimisen jälkeen hän hyppäsi pyörän päälle, ja jatkoi matkaansa. Ketjut olivat moottoripyörässä niin löysällä, että ihme kun pääsi eteenpäin.
Illallisen jälkeen katsoimme vielä Suomen jääkiekkojoukkueen ottelun.
7.5. Nopeaa pätkää
Viidennelle ajopäivällä osui lähes pelkkää siirtymää kohti Barcelonaa. Ajopäivän aikana ajoimme varsin vauhdikkaita, mutta liikenteeltään vähäisiä teitä pitkin. Reittimme vei alussa tovin Janovas-jokea mukailevaa tietä pitkin. Tie oli nopea ja joen maisemat olivat hienoja.
Grausiin saapuessamme oli aika pitää hieman pidempi tauko, sillä olimme ajaneet nopeiden teiden ansiosta päivän kilometreistä jo puolet. Pysähdyimme kylässä nauttimaan kahvia ja jääteloä. Kahvilassa saimme taas ihmetellä monessa etelän maassa olevaa käytäntöä, jossa kahviloiden sijaitsevien jäätelöiden pakastealtaiden kansi on lukittuna. Onkohan jäätelöiden varastaminen kovinkin yleistä, koska niiden saantia pitää vaikeuttaa? Tässä kahvilassa ei englannilla tehnyt mitään, vaan piti kommunikoida jälleen kerran käsimerkeillä.
Col de Montllbar-passon huipulla näimme edessämme voimakkaan ukkosmyrskyn piiskaavan Trempin kaupungin yllä. Trempin kaupunki ei ollut varsinaisesti reitillämme, mutta Ducatimiehen tankki oli sen verran kuiva, että joutuisimme tekemään kaupungissa tankkauksen. Jäimme passon huipulle odottelemaan myrskyn siirtymistä pois kaupungin yltä. Välillä tuulen mukana kantautui lyhyitä kuuroja myös passon päälle. Tunnin odottelun jälkeen jatkoimme matkaa. Lopulta jouduimme kuitenkin pukemaan vesisateen vuoksi sadeasut ensimmäistä kertaa koko reissun aikana. Ajoimme vesisateessa kuitenkin vain noin nelisen kymmentä kilometriä. Tämä oli myös ainoa kerta koko reissun aikana, kun jouduimme turvautumaan sadeasuihin vesisateen takia.
Cubellsissa kello lähenteli jo kolmea, ja alkoi kuulua kommentointia, että nälkä kaataa kohta motoristit. Pysähdyimme siis nauttimaan lounasta ravintola Romassa, jossa yllättäen ei löytynyt englanninkielistä menua. Ducatimies oli porukasta ruuanlaiton parhaiten hallitseva, joten annoimme hänelle oikeuden ja vastuun arvata listalta sopiva ruoka-annos koko porukan makuun. Asiantuntevilla otteilla saimme varsin hienon kattauksen erilaisia grillattuja lihatuotteita.
Päivälle suunnitellut 300 kilometriä taittuivat erittäin nopeasti, ja majoitukseemme Guissonan kaupungissa saavuimme varsin aikaisessa vaiheessa. Varauksen olin tehnyt Cal Pitet-hotelliin, joka osoittautuii erittäin laadukkaaksi. Huonemme oli erittäin tilava useine makuuhuoneineen ja vessoineen. Meillä oli myös mahdollisuus käyttää erittäin laajaa parveketta. Valitettavasti Guissonan näkymät olivat varsin surullisia, sillä lähiympäristöstä näkyi melko rähjäisiä taloja ja teollisuusalue.
Illallisella ja aamiaisella oli erittäin vahvasti edustettuna bonArea-ryhmän tuotteet. Tämä ei ollut mikään ihme, sillä kolmanneksen kaupungista käsitti bonArean teollisuuslaitos. Kaupungissa oli myös vahva prossessoidun ruuan valmistuksesta tuleva tuoksu.
Teimme totuttuun tyyliin illan aikana pienen kävelykierroksen kaupungin keskustassa. Guissonan kaupungin kadut olivat erittäin kapeita, ja niiden varsilla oli paljon kivijalkakauppoja. Vaikka taivaalta tihkutteli vettä rauhalliseen tahtiin, se ei haitannut kierrostamme. Kellon lähestyessä ilta yhdeksää, palasimme hotellille nauttimaan illallista. Myöhäisen lounaan vuoksi nautimme varsin kevyen illallisen.
8.5. Reissun lyhin ajopäivä, ja pyörien luovutus
Viimeiselle ajopäivälle olin aluksi suunnitellut vain reilun sadan kilometrin laskettelun kohti Barcelonaa ja päivän viettämistä Barcelonassa. Olimme kuitenkn lähteneet moottoripyöräilemään, ja tästäkin päivästä saisimme maksaa täyden hinnan. Muutin päivän suunnitelmia, ja lisäsin reippaasti mutkaa Barcelonaan vievälle reitille. Matkamme vei mm. varsin hienoja maisemia sisältävän Montserratin kupeessa kulkevaa tietä pitkin. Aikatauluista johtuen emme ehtineet itse Montserratille tällä reissulla.
Yllätykseksemme matkamme vei aivan käsittämättömien mutkapätkien kautta kohti Barcelonaa. Mutkien jälkeen yleinen kommentti olikin, että miksei Suomessa ole vastaavanlaisia mutkia ihan lähellä suuria kaupunkeja. Olimmehan linnuntietä vain 30 km päässä Barcelonasta.
Pyörät palautimme neljän maissa iltapäivällä. Palautus sujui varsin hyvin. Hieman pyörästä riippuen ajetuissa kilometreissä oli pientä vaihtelua, ja osalla kilometrit menivät yli vuokrahintaan kuuluneiden 1800 kilometrin (6 vuorokautta * 300 km). Bemarissa kilometrit jäivät alle tuon rajan ja Hondassa kilometrit menivät eniten yli. Hondakuskille maksettavaa tuli lisää 20 euroa.
Viimeinen majoituksemme Quatro Naciones sijaitsi varsin kuuluisan La Ramblan varrella. Suihkujen jälkeen porukkamme oli valmis tutustumaan kadun vilkkaaseen vilinään. Katu oli aivan täynnä turisteja, eikä eteenpäin tahtonut päästä. Siirryimme sivukadulle, jossa oli hieman rauhallisempaa. Viimeinen reissuillallinen osui pihvi- ja pitsapaikkaan. Ruuan jälkeen teimme vielä tuliaisostoksia. Seuraavana aamuna herätyskellot tulisivat soimaan kuudelta, joten painuimme unten maille. La Ramblan yöelämään tutustuminen jäisi toiseen kertaan. Iltatoimien ohessa katsoimme vielä hetken jääkiekkoa hotellihuoneeseen perustetusta kisastudiosta.
9.5. Aikainen herätys, ja paluu kotimaahan
Kello herätti aamulla normaalia aikaisemmin jo kello kuudelta. Päivästä tulisi varsin pitkä, sillä kotona olisimme vasta ilta yhdeksän aikaan. Taksi nouti uniset motoristit hotellilta sovitusti ja toimitti turvallisesti kentälle. Päivän ohjelma oli kulkuneuvoineen ensimmäisen päivän kaltainen, mutta päinvastaisessa järjestyksessä. Lento Suomeen oli tulomatkan tapaan täynnä turbulensseja.
Jälkisanat
Vuokrapyöräreissu oli erittäin onnistunut valinta. Reissun aikana kaikki toimi kuten piti niin pyörien kuin kelienkin puolesta. Vain muutamat suljetut passot ja kiinni oleva Pic du Midin observatorio laskivat reissun pisteitä aivan täydellisestä.
Reissu ei varmasti ollut Reissu.orgin viimeinen vuokrapyöräreissu, sillä useampaan otteeseen kuulin mainittavan Uudesta-Seelannista mahdollisena vuokrapyöräreissun kohteena.