Yhteensä kilometrejä tuli minulle 3617km. HD:lla reissaaminen tuntui olevan aika rentoa menoa eikä mitään pelättyjä ja parjattuja rikkoutumisia ainakaan minun kohdalle sattunut. Norjassa keskimääräinen matkavauhti taisi olla se 60km/h ja Ruotsissa vähintään 120km/h. Itse ajelin reissun 883L-sportilla, mutta esim. ohitustilanteissa ei teho tuntunut loppuvan kesken. Johtunee varmaan siitä, että painoin tavaroineni varmaan saman verran kuin muut mukana olleet ilman tavaroita. ;-)
Kustannuksia reissun osalta tuli keskimäärin 110€ päivässä. Tähän sisältyi sitten kaikki: menovesi, ruokailut, majoitukset ja tuliaiset. Majoituimme pääasiallisesti isoissa 4 hengen mökeissä. Olimme varautuneet myös telttailuun, mutta niitä emme joutuneet kertaakaan käyttämään. Kustannuksissa suurin osuus taisi tulla juuri majoituksesta ja siinä säästämällä olisi voinut kokonaisbudjettiakin leikata paljon. Aikataulumme oli kuitenkin niin tiukka, ettei halvimman majoituksen etsintään oikein jäänyt aikaa. Etukäteen olimme varanneet hotellihuoneet kahdeksi yöksi.
Olimme varautuneet reissuun kahdella navigaattorilla. Minulla oli Magellanin halppisnavi ja Jarnolla Garmin Zumo 660. Näiden lisäksi teknisinä vempaimina olivat PMR-radiot kypäräseteillä varustettuina. Radiot kyllä olivat erittäin kätevät. Parhaimmillaan taidettiin vetää jopa kolme ajopäivää ennenkuin pienistä radioiden käyttämistä AAA-paristoista loppui puhti. Varsinkin pysähdyksiä mietittäessä ja/tai kaupungissa liikenteen pätkiessä letkaa oli helppo keskustella seuraavista liikkeistä.
Reissun suunnittelu aloitettiin allekirjoittaneen ehdotuksesta joskus lokakuussa 2008. Pikku hiljaa saimme nähtävyyksiä ja kohteita kasaan sen verran, että jotain piti jo jättää pois. Lopullinen matka oli jotain sinne päin suunnitelmaan verrattuna. Nähtävyydet tuli kuitenkin pääasiallisesti nähtyä. Seuraavaa reissua varten tosin otimme opiksi sen, että kohteita pitää ehdottomasti olla vähemmän, matkanteko rennompaa. Meillä oli ehkä liian tiukka aikataulu ja tavoitteet tälle 10 päivän turneelle.
MP-messujen jälkeen alkoi kova kilpavarustelu reissua varten. Pyöristä piti saada reissukelpoiset. Ehdottamaksi ykköshankinnaksi osoittautuivat kuitenkin Nelson-Riggin sissybar-laukut. Nämä tilaihmeet vetivät helposti 10 päivän tarvikkeet sisälleen.
25.6.2009 Porista Turun satamaan
Reitti: Pori, Säkylä, Turku
Ajokilometrejä: 153km
Päivän ajokeli: Lämpöä vähintään +26C, puolipilvistä.
Lähtö tapahtui allekirjoittaneen ja Miikkan osalta jo kello 13 kun suuntasimme pyörämme kohti Turkua.
Tarkoitus oli ensin käydä Turussa Stormilla ja sitten Raisiossa Eurobikerilla hakemassa vielä viimeisiä tarvikkeita matkalle. Stormilta yritin vielä katsoa uutta tankkilaukkua, mutta valikoimissa ei ollut sopivaa. Useita vuosia sitten hankkimani Lidlin pieni tankkilaukku sai ajaa tehtävänsä. Stormilta tarttui mukaan kuitenkin pari kappaletta tavaraverkkoja sekä sadesuojat ajosaappaita varten. Kumpikin hankinta osoittautui tarpeelliseksi reissun aikana. Tarvikeostosten jälkeen totesimme lounaan jääneen väliin päivän aikana. Niinpä suuntasimme Eurobikerin lähellä olevaan pitseriaan kebabille.
Satamaan saavuimme hyvissä ajoin. Aikaa oli niin paljon, että ehdimme vielä käydä terminaalissa yhdellä oluella. Olueksi valittiin Koffin Korpisavu. Oluen maku oli aika kamalaa totkua, ja ainakin allekirjoittaneelta jäi puolen tuoppia juomatta.
Oluen jälkeen menimme odottelemaan vielä puoleksi tunniksi checkin avautumista.
Meidät mukaan laskien oli laivaan menossa pyöriä kymmenisen kappaletta. Lopulta ajoimme pyörät Silja Europaan. Eturengas seinää päin ja käsijarru lukkoon. Kukaan ei näyttänyt sitovan pyöriään, eikä lattiassa oikein ollutkaan kohdalla mitään mihin olisi voinut pyörän pistää kiinni. Kiilan sentään sai takapyörän taakse.
Hytin valtauksen jälkeen päätimme suunnata kohti saunaa. Oluen ja porealtaan avulla sain paikat sellaiseen kuntoon, että seuraavan päivän kilometritehtailun ei pitäisi tuottaa ongelmia. Missasimme buffetin menomatkalla, joten ruokailu piti hoitaa jossain grilliravintolassa laivalla. Eineshamppari oli kyllä niin naurettava esitys, että melkein naurutti maksaa siitä buffetin hintaa. Siljalla on kyllä selkeästi taso tipahtanut Tallink-kauppojen jälkeen.
26.6.2009 Tukholman Satamasta Norjaan
Reitti: Siljan terminaali Tukholmassa, Drammen, Vinjen seutu.
Kilometrejä: 760km
Päivän ajokeli: Pääasiallisesti kirkas taivas, lämpöä vähintään +24C.
Herätys oli aamulla puoli kuusi (Ruotsin aikaa). Vähitellen valuimme kohti autokantta. Pyörät olivat edelleen pystyssä.
Päivän tarkoitus oli ajaa mahdollisimman nopeasti läpi Ruotsin kohteena Drammen Norjassa. Suuntasimme Tukholman satamasta kohti E20-tietä. Hieman ennen Arbogaa liikenne tiellä pysähtyi nostosillan vuoksi. Odottelimme n. 20 minuuttia, jotta laiva pääsee tien toiselle puolelle.
Ruotsin läpiajoon ei paljoa aikaa mennyt, sen verran hyvin on naapurimaan tiestö rakennettu nopeaa siirtymää varten. Ohituskaistoja ja kaksikaistasta tietä oli suurin osa tuon n. 500km matkalla. Pysähdyimme Ruotsissa kerran syömään ja pari kertaa tankkaamaan. Ruotsin ja Norjan rajan jälkeen tiestössä tapahtuikin muutos ja keskinopeus tippui reilusti.
Pysähdyimme Norjan puolella ensimmäistä kertaa kahville paikassa nimeltä Ørje.
Saavuimme Drammeniin hyvissä ajoin, joten päätimme jatkaa ajoa niin pitkään kohti Stavangeria kuin vain ukoissa virtaa riittää. Turun satamassa tapaamamme motoristi kehui 37-tien olevan hieno, joten Drammenissa katsoimme vielä karttaa uudelleen ja päätimme ajaa kyseisen tien. Tie oli liikenteeltään aika hiljainen ja kilsojakin tuli nopeasti. Reitille osui mm. Rjukan, jossa pysähdyimme ostamaan kaupasta iltapalatarvikkeita.
Kellon lähestyessä ilta yhdeksää aloimme miettimään jo majoitusvaihtoehtoja. Yritimme etsiä sopivaa telttapaikkaa, mutta sellaista ei vain osunut. Kriteerit taisivat olla hieman liian tiukat. Lopulta törmäsimme mökkimajoitukseen lähellä Vinjeä, tarkemmin Täällä. Mökki kustansi 300NOK yö, mikä oli kyllä koko reissun halvin majoitus. Mökissä oli täydellinen varustus satelliittitelkkaria, keittiötä ja pesukoneita myöten.
Sytytimme kertakäyttögrillin ja laitoimme kaupasta ostamamme nakit grilliin. Nakkien lisäksi iltapalaksi oli vaaleaa leipää sekä laivalta rahtaamaamme ollutta. Miikka oli ostanut Eurobikerilta jarrupalat Softailiinsa ja suoritti palojen vaihdon illan aikana.
27.6.2009 Stavanger
Reitti: Vinjen läheltä Stavangeriin
Kilometrejä: 300km
Päivän ajokeli: Kirkas taivas, lämpöä vähintään +24C.
Edellisen päivän kilometrisaaliin ansiosta saatoimme nukkua hieman pidempään ja ottaa kolmannelle matkapäivälle rauhallisemman lähdön. Lähdimme liikkeelle vasta kello 11 tienoilla. Päivän kohteena oli Stavanger, josta olimme varanneet huoneet jo etukäteen Rica Forum hotellista. Matkalla pysähdyimme tankkaamaan tai juomaan kahvia todella lämpimän kelin kunniaksi mm. Dalenissa, Sirdalissa ja Sinnesissä.
Lampaita tuntei olevan kaikkialla. Katras saattoi nukkua keskellä tietä rauhallisesti ja autot kiersivät penkan kautta.
Stavangerissa oli samana viikonloppuna menossa rantalentiksen maailmanmestaruuskilpailut ja kaupunki oli illalla aika lailla bilehenkinen. Terassit olivat aivat täynnä olutta juovia norjalaisia. Jonotimme pitseriaankin varmaan puolisen tuntia. Pitsan ja oluen jälkeen kävelimme pitkin rantakatua. Joka terassilla tuntui soivan norjalaisten euroviisuvoittokappale.
Kippasimme vielä toisetkin oluet jonkin vartiotornin juurella olevasta pubista. Terassikäytäntö tai säädäntö taitaa Norjassa olla aika paljon Suomea löysempää. Muutamien pakollisten kuvien jälkeen oli aika suunnata kohti hotellia.
Hotellille saavuttuamme päätimme kipata vielä kolmannetkin oluet ja teimme tupatarkastuksen 21. kerroksen baariin. Illan viimeisten oluiden jälkeen painuimme pehkuihin.
28.6.2009 Lysebotenin mutkat
Reitti: Stavanger, Lyseboten ja Tau.
Kilometrejä: 251km
Päivän ajokeli: Kirkas taivas, lämpöä vähintään +24C.
Neljäs reissupäivä alkoi samalla tapaa kuin edellisetkin, kun pyörä oli saatu lähtökuntoon oli jo aika hiki päällä. Lämpötila nousi nopeasti ja aurinko helotti pilvettömältä taivaalta. Päivän alkuperäisenä kohteena oli Lyseboten sekä Preikestolen. Laskimme, että ehdimme katsomaan kummatkin läpi saman päivän aikana. Lautta-aikataulujen muutokset tosin muuttivat suunnitelmaa.
Lähdimme hotellilta liikkelle noin kello 10. Ajelimme eilistä reittiä toiseen suuntaan kohti Sirdalia. Pysähdyimme matkalla tankkaamaan Sinnesissä, koska Lysebotenin tankkausmahdollisuuksista ei ollut ihan varmaa tietoa. Ajelimme Sirdalista Lyseboteniin mutkaista pikkutietä pitkin. Kuvia räpsittiin monessa kohtaa reitin varrella. Matkalla Lysebotiin pysähdyimme näköalatasanteella.
Päivän lämpötila kohosi yhä huimempiin lukemiin ja allekirjoittaneen olo alkoi muistuttaa jo keitettyä perunaa. Goretex-housujen sadekalvot eivät kyllä riittäneet hengittämään kaikkea kosteutta pois, joten niistä oli päästävä eroon. Näköalatasanteen parkkipaikalla otin sitten teräaseen kauniiseen käteen ja leikkasin housuista kaikki sisuskalut pois. Rjukanista kotoisin oleva norjalainen motoristi tuli uteliaana kyselemään onko kaikki ok kun heiluin puukkon kanssa parkkipaikalla. Sanoin miehelle, että allekirjoittaneesta on tulossa aika kypsää tavaraa ja pitää tehdä pieniä säätöjä ajovarusteisiin. Goretex-housujen lisäksi ajovarusteina minulla oli nahkatakki. Nahkatakin vuoksi olin ottanut mukaan myös erillisen sadeasun, johon kuului myös housut. Näin ollen sadekelin yllättäessä pysyisin kyllä kuivana.
Jossain vaiheessa kahvilassa ollessamme huomasimme, että lautta-aikatauluissa oli tapahtunut vaihdos vain päivää aikaisemmin. Suunnittelimme reissua sen pohjalta, että lautta lähtee kello 15. Kesäaikataulun mukaan lautta lähteekin kaksi kertaa eli kello 12 ja kello 18. Ensimmäinen lautta oli jo mennyt ja toiseen oli tunteja aikaa. Totesimme, että lasketellaan Lyseboteniin alas ja otetaan myöhempi lautta. Vaihtoehto tuntui heti paremmalta, kuin saman Sirdal-Stavanger-osuuden ajaminen kolmanteen kertaan. Tämä tarkoitti samalla, että Preikestolen jäisi seuraavaan päivään.
Näköalatasanteelta alas menevä tie oli serpentiiniä sanan varsinaisessa merkityksessä. Matalan sportin maa- ja kanttausvarat ovat niin marginaaliset, että tieosuus oli lähinnä ikävähkö. Ehkä tuosta tiestä saa jotain nautintoa katupyörällä, mutta kustomille sitä ei oltu tarkoitettu.
Söimme Lysebotenissa ties kuinka monennen eines-hampurilaisaterian. Aterian jälkeen kuvailimme hetken kyläpahasta ja osa porukasta painui nurmikolle päiväunille.
Lautta saapui aikataulun mukaan n. klo 17:45. Reitillään se kiersi ja pysähteli erilaisten nähtävyyksien luona. Gjerakbolten ja Preikestolen tuli nähtyä alhaalta. Ensi reissulle päätin käydä tarkistamassa nämä kohteet myös ylhäältä käsin.
Saavuimme Forsandiin noin puoli yhdeksän aikaan illalla. Edessä oli pieni siirtymä Jorpelandiin ja majoituksen etsintä. Jostain syystä saimme idean majoittua Lilland Hotelliin. Hotelli sijaitsi n. 20km päässä Jorpelandista pohjoiseen. Varustelutasoon ja ympäristöön nähden tämä oli kyllä aika kallis valinta.
Muutaman oluen jälkeen oli aika taas painua nukkumaan.
29.7.2008 Tausta Vossiin
Reitti: Tausta Vossiin.
Kilometrejä: 290km
Päivän ajokeli: Aamulla kirkasta, illalla puolipilvistä, lämpöä vähintään +26C.
Edellisen päivän aikataulusekoiluiden vuoksi Preikestolen visiitti jäi viidenteen päivään. Miikka ja Jarno olivat jo aikaisemmin ilmoittaneet, että Preikestolen kuntoilu ei jaksa kiinnostaa. Allekirjoittaneelle iski jokin vatsaongelma viidennen päivän aamuun, joten ainut Preikelle lähtijä oli Timo. Timon kommenttien pohjalta tein itse kyllä oikea ratkaisun, enkä lähtenyt kuntoilemaan neljäksi tunniksi vatsan toiminnan ollessa sitä sun tätä.
Timon paluun jälkeen pääsimme jatkamaan päivän normaalia agendaa noin klo 12 tienoilla. Päivän suunnitelmana oli ajaa Oddan kautta Vossiin yöksi. Ajelimme Tausta Hjelmelandiin, jossa oli vuorossa päivän ensimmäinen lauttaylitys vastarannalle Nesvikiin.
Päivän pääasiallisina nähtävyyksinä olivat Oddan lähellä olevat vesiputoukset. Putouksen laidalla olevasta kojusta tarttui matkaan jotain turistiroinaa. :-)
Odda oli kaupungina mielestäni varsin hieno. Rakennuskanta oli matalaa ja juuri oikean norjalaista. Valitettavasti aikataulu ei antanut myöten pysähtyä tutkimaan Oddan nähtävyyksiä sen enempää, vaan pyörät oli suunnattava kohti Vossia ja majoitusta.
Lähdimme ajelemaan kohti Vossia tietä nro 13 pitkin. Tie oli aika raskaasti liikennöity. Isoja rekkoja liikkui vauhdilla molempiin suuntiin. Ajaminen ei oikein maistunut, joten ehdotuksestani ajelimme vaihtoehtoisen pätkän pikkuteitä pitkin Josenfjordin ja Hjortelandin kautta.
Matkalle osui vielä toinen lauttaylitys Brimnes-Bruravik. Laskeutuessamme rinnettä alas huomasimme lautan olevan jo rannassa ja lastauksen olevan käynnissä. Laitoimme tietyöstä ja sateen kastelemasta hiekkatiestä välittämättä hieman lisää vauhtia ja ehdeimme lautalle.Vaikka tämäkin lautta kulki vain vastarannalle (ehkä sen 1km), olisi myöhästyminen saattanut viivyttää matkantekoa helposti tunnin.
Myöhäisen liikkeellelähdön vuoksi saavuimme Vossiin vasta klo 22 tienoilla. Kaupunki oli aivan kamala betoniviidakko. Keskustassa sijaitsevan pitserian terassin toiselta puolelta kulki rautatie ja toisella puolella meni E16-tie ja rekat painoivat keskustaa 80km/h ohi. Ruokarauhaa ei tässä pitseriassa kyllä saanut.
Majoitusta etsiessämme oli ajatuksena, että otetaan majoituis sen tien varrelta jota pitkin aamulla jatkamme matkaa. Löysimme Bed&Breakfast majoituksen läheltä keskustaa E16-tien varrelta. Paikassa oli kyllä kapasiteettia vaikka koko kylän majoittamiseen, mutta puitteet olivat aika heikot. Paikkaa pitivät yllä jonkinlaiset viherpiipertäjät. Kaikki ruoka oli mm. ekologisesti tuotettua ilman lannoiteaineita jne.
Tässä kohtaa reissua allekirjoittaneella alkoi jo pyykkikassi painaa, joten päätin pestä pyykit. Pesun jälkeen sain todeta, että kuivurihuoneen lämpöpuhallin ei toimikaan. Respasta todettiin vain, että ”sorry”. Hieman vitutti aamulla pistää litimärkiä pyykkejä muovikassiin. Tästäkin opin sen, että pitää ensin tarkistaa toimiiko laitteet kuten pitäisi!
Kokonaisuutena Vossista jäi kyllä todella huono kuva.
30.6.2009 Eksyminen Bergeniin ja tunnelionnettomuus
Reitti: tavoitteena Vossista Stryniin, mutta tulikin Voss-Bergen-Voss-Kaupanger.
Kilometrejä: 290km
Päivän ajokeli: Satunnaisia vesisateita, lämpöä +20C. Bergenissä oli tukahduttavan kuuma ja vierailumme aikana aurinko alkoi paistamaan.
Kuudes matkapäivä oli sitten reissun ensimmäinen sadepäivä. Sadetta tuli ripottain noin puoleen päivään asti. Ensimmäistä kertaa taisimme säästyä ilman tuskastuttavaa hikeä pyöriä pakatessamme. Miikka lähti vetämään tämän päivän letkaa. Ensimmäisenä kohteena piti olla Aurland. Pahaksi onnekseen Miikka lähtikin vetämään porukkaa väärään suuntaan tietä E16. Miikkaan luottaen ei kumpikaan navigaattorimies (allekirjoittanut tai Jarno) vaivautunut edes syöttämään naviinsa reittiä. Ajelimme hyvän matkaa (n. 80km) ennen kuin porukka tajusi, että mennään väärään suuntaan. Kyltti ”Bergen 40” veti kyllä aika hiljaiseksi.
Pikainen suunnittelupalaveri bussipysäkillä ja pohdimme jatkoa. Välittömästi takaisin lähtien olisi päivän aikataulu vielä saatavissa helposti kiinni, Bergen oli kuitenkin vain 40km ajomatkan päässä. Vielä kun Bergeniä on haukuttu Norjan kauneimmaksi kaupungiksi, päätimme tsekata Bergenin.
Matkalla Bergeniin ihmetytti tunnelit, joissa oli merkintä ettei moottoripyörällä saisi ajaa. Näimme kuitenkin pyöriä tunneleihin menevän joten painuimme perään. Bergenissä oli tukahduttavan kuuma ja painostava ilma. Olimme aikaisemmin lukeneet, että Bergenissä sataa kaksi päivää kolmesta. Meille taisi osua se yksi sateeton päivä. Vossin jälkeen Bergen oli kuin taivas, miellyttävän kokoinen ja täynnä hienoja rakennuksia. Varsinaisia betonimurjuja en edes muista nähneeni.
Kävelylenkin ja kahvien jälkeen oli aika suunnata päivän alkuperäiselle suunnitellulle reitille.
Miikkan Softail oli tiputellut öljyä pikku hiljaa pitkin matkaa, niinpä poikkesimme Bergenissä Harley-Davidson-liikkeessä ostamassa lisää öljyä. Liike sattui juuri sopivasti matkan varrelle ajellessamme pois kaupungista kohti Vossia. Itse ostin liikkeestä norjalaisen HD-paidan tuliaiseksi. Vaihdoimme kuulumisia myös henkilökunnan kanssa ja he halusivat välttämättä ottaa meistä myös valokuvat.
Bergenistä lähdettyämme pääsimme tauotta eteenpäin vain noin 30km. Ajoimme 2km pituisessa tunnelissa muun liikenteen mukana kunnes yhtäkkiä mutkan takana oli autoja pysähtyneenä hätävilkut päällä. Nopea jarrutus ja vältimme ainakin peräänajon. Nyt huolletti perästä tulevat autot, jotka eivät välttämättä jarruta ajoissa. Ohjasimme mopot tunnelin sivupientäreelle turvaan. Hetkisen odottelun jälkeen selvisi, että tunnelin suulla oli tapahtunut onnettomuus.
Puolisen tunnin odottelun jälkeen tunnelissa alkoi happi käymään vähiin. Kaikki autoilijat eivät tajunneet sammuttaa autojaan. Ajelimme tunnelin sivustaa pitkin tunnelin alkuun. Ilman laatu parani huomattavasti ja huono olokin kaikkosi.
Noin 45 minuutin odottelun jälkeen liikenne avattiin jälleen yhdellä kaistalla. Harmiksemme päästettiin kuitenkin toiseen suuntaan menevä liikenne ensin. Autoja riitti aivan tolkuttomasti. Lopulta pääsimme jatkamaan itsekin matkaa. Jatkossa tunneleissa tajusimme pitää reipasta turvaväliä.
Osallisena onnettomuudessa näytti olleen kaksi autoa ja sivustakärsijöinä kaksi moottoripyöräilijää. Lehtitietojen mukaan kukaan ei kuitenkaan kuollut onnettomuudessa.
Matkalla Aurlandiin jouduimme taas ajamaan läpi Vossin. Kaikeksi pahaksi Voss osui vielä juuri tankkauspisteeksi. Aurlandista olisi lähtenut melkein suora 24,5km pituinen tunneli kohti Laerdalsoyria, mutta halusimme ajaa ns. maisemareitin jonka alku ja päätepisteenä olivat samat paikkakunnat, mutta joka kiersi vuoristossa.
Maisemareitti osoittautui erittäin hienoksi. Reitin varrella pysähdyimme useaan otteeseen kuvailemaan maisemia.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan päivä tavoitteena oli maisemareitin jälkeen ajaa vielä 55-tie ja päätyä yöksi Stryniin. Bergeniin eksyminen kuitenkin sotki aikataulut ja pääsimme vain Kaupangeriin asti. Kaupangerista otimme yöpaikaksi 4 hengen mökin. Leirintäalueelta löytyi myös pesutupa joka oli varustettu toimivilla kuivureilla. Sain märät vaatteet kuivattua sen verran, että seuraavana päivänä ne olivat jo lähes täysin kuivia. Mökki oli myös hyvin varustettu ja maksoi muistaakseni yhteensä 1260NOK. Aamiainen maksoi erikseen illalla ostettuna 125NOK.
1.7.2009 Maisemareittejä ja konttaaminen Dalsnibballa
Reitti: Kaupanger, 55-tie, vanha postitie (258-tie), Dalsnibba, Geiranger, Trollstigen ja Dovre.
Kilometrejä: 470km
Päivän ajokeli: Puolipilvistä, lämmintä +24C.
55-tien loppuessa Lomiin, pysähdyimme kävelemään paikkakunnalla pienen lenkin sekä syömään päivän ensimmäisen lämpimän ruuan. Lomissa oli jokin vanha kirkko ja kaikki talot oli rakennettu hieman samaan tyyliin ja maalattu yhtä ruman ruskeaksi. Lomin jälkeen käänsimme pyörät kohti Stryniä. Itse Stryniin emme valitettavasti tällä kertaa ehtineet. Ennen Geirangerin risteystä käännyimme 258-tielle, joka on uudelleen maisemoitu vanhaksi postitie. Tie oli pääasiassa hiekkatietä, mutta tien varrelle osuvan laskettelukeskuksen jälkeen löytyi jo päällyste.
Ajettuamme 258-tien loppuun, käännyimme takaisin Geirangerin suuntaan. Geirangerin tiellä vauhti oli aika huima ja tien vierestä huima pudotus kohti pohjatonta järveä. Dalsnibballe noususta perittiin moottoripyörältä 50NOK. Nousu Dalsnibballe oli aika huima, tie oli hiekkatie ja vastaan tuli linja-autoista asuntoautoihin. Mutkissa tuntui tie loppuvan kesken. Maisemat olivat kyllä ehdottomasti tuon 50NOK rahan arvoiset. Meillä kävi vielä hyvä tuuri, että näkymä koko Geirangerin laaksoon oli auki.
Laskettelin Dalsnibbalta alas Jarnon perässä. Miikka ja Timo jäivät matkalle vielä kuvailemaan jotain. Alhaalla poikkesin matkamuistomyymälässä tuhlaamassa taas rahojani turistiroinaan.
Odoteltuamme kymmeniä minuutteja alhaalla eikä kavereita vielä näkynyt totesimme, että nyt on pakko ollut sattua jotain. Yritimme huudella PMR:ään, mutta ensimmäiseen 10 minuuttiin emme saaneet vastausta. Sitten Miikka huuteli, että Timo oli kontannut mopollaan. Miikkalta oli sivulaukku irronnut hiekkatien kuopissa ja Timo oli pahaksi onnekseen osunut laukkuun ja kaatunut. Miehelle ei onneks käynyt mitenkään. Pyörästä meni vaihdepoljin poikki sekä joitakin raapaleita maalipintaan ja kypärään.
Alhaalla rakensimme pyörään tilapäisen vaihdepolkimen työkaluista, rautalangasta, nippusiteistä sekä jeesusteipistä. Sen verran hyvä tilapäisvaihdetanko siitä tulikin, että Timo sai ajettua pyöränsä kotiin asti emmekä joutuneet tekemään lopulliseen reittiin muutoksia. Aikaa tässä rytäkässä paloi sen verran, että Trollstigenille tulisimme osumaan illan viimeisimmillä valonhetkillä.
Geirangerista lähdettyämme missasimme vielä illan toiseksi viimeisimmän lautan vain muutamilla minuuteilla, joten Trollstigen siirtyi vielä n. tunnilla eteenpäin. Jouduimme odottelemaan tosiaan tunnin verran lauttaa Eidsdalissa. Eipä odottelussa muuten mitään vikaa ollut, mutta paikassa haisi niin kamalalle, että Miikkaa lainatakseni ”teki mieli pistää earit nenään”.
Pääsimme peikkopolulle vasta puolen yön tietämissä, valoa riitti juuri ja juuri kuvien ottamiseen.
Trollstigenin jälkeen kello oli pitkälle yli puolen yön. Huolena oli, että majoituksen löytäminen tulisi olemaan ongelma. Telttailukaan ei jaksanut kiinnostaa enää.
Ajelimme suunnitelman mukaisesti E136-tietä kohti Osloa. Pysähdyimme kahville ja lämmittelemään paikkaan nimeltä Dumbås. Paikasta löytyi mökkimajoitusta ja hotellejakin. Mökkimajoituksessa emme saaneet ketään enää hereille ja hotellit ilmaisivat selkeästi ei kiitos motoristeille. Nimesinkin paikan uudelleen DumbAssiksi. Vaihtoehtona jäi matkan jatkaminen kohti Ottaa. Kellokin lähenteli jo yli kahta yöllä ja väsymys alkoi painaa.
Joitakin kymmeniä kilometrejä DumbAssin jälkeen huomasimme huoltoaseman yhteydessä olevan tarjolla motellimajoitusta. Oikeasti kysymys oli vain mökeistä joita huoltoasema vuokrasi. Saimme 4 hengen mökin nopeasti käyttöömme 1080NOK hintaan ja yhden kaljan jälkeen porukka taisi vedellä hirsiä jo hyvän vauhtia.
2.7.2009 Saapuminen Osloon
Kilometrejä: 326km
Päivän ajokeli: Pilvetön taivas, lämmintä +33C.
Kahdeksas ajopäivä alkoi todella helteisenä. Olimme jo etukäteen katselleet säätiedoituksia Oslo-päivää varten. Aikaisemmin säätiedoitukset ennustivat vesisadetta mutta lämmintä. Lopputulos oli hikinen +33C asteen helle ja pilvetön taivas.
Tämän päivän ajot olivat koko reissun puuduttavimmat, E136-tie oli erittäin tylsä, ohituspaikkoja ei ollut ja liikenne mateli rajoitusten mukaan 80km/h. Pysäsimme varmaan kolme kertaa matkalla, kerran jopa nukkumaan.
Päivän 326 ajokilometriä tuntuivat kyllä paljon pidemmiltä. Oslon lähellä rakennettiin vielä uutta moottoritietä ja liikenne oli pysähdyksissä. Ilmajäähdytteinen moottoripyörä oli kyllä kovilla ruuhkassa.
Lopulta pääsimme Osloon. Molemmat navigaattorit ohjasivat tismalleen samaan paikkaan, joka oli kyllä siellä päin mutta ei oikein. Saimme apua paikalliselta nuorukaiselta ja löysimme Scandic Edderkoppen-hotellin nopeasti. Päivän kuumuus oli tehny tehtävänsä, ajokamppeet olivat sisältä niin märkiä, että niiden pois ottaminen tuotti vaikeuksia. Suihkun jälkeen siirryimme hotellin vieressä kadun toisella puolella olevalle terassille juomaan kylmät oluet.
Oluiden jälkeen siirryimme läheiselle kävelykadulle ihmettelemään turistien määrää. Joimme vielä toiset oluet jossain Sir Winston-nimisessä pubissa.
Winstonin oluiden jälkeen oli aika saada ravintoa. Pienen pohdinnan jälkeen menimme Hard Rock Cafe Osloon syömään. Ruuan jälkeen poikkesimme vielä hotellilla. Jarno halusi tässä vaiheessa jäädä jo nukkumaan ja me muut suuntasimme vielä juomaan yhdet oluet. Kävelimme rantaan, jossa olikin aika paljon ihmisiä ja musiikki soi. Istuimme oluen verran vielä jollain terassilla. Oluen jälkeen lähdimme kävelemään kohti hotellia. Miikka ja Timo huomasivat vielä jostain kuuluvat kovaa musiikkia, ja lähtivät tarkistamaan mikä meininki paikassa oikein oli. Itse suuntasin suoraan hotelliin pakkaamaan tavaroita valmiiksi seuraavan päivän Ruotsin läpiajoa ja laivamatkaa varten.
3.7.2009 Oslosta Tukholman satamaan
Kilometrejä: 527km
Päivän ajokeli: Oslossa pilvetön taivas, lämmintä +24C, Ruotsissa satoi matkalla vettä kaatamalla, Tukholmassa puolipilvistä +20C.
Yhdeksäs reissupäivä oli jälleen pyhitetty siirtymiselle Ruotsin läpi. Tarkoituksena oli ehtiä 19:30 lähtevän Silja Galaxyn kyytiin.
Lähtö viivästyi aamulla hieman ja ongelmia aiheutti myös Jarnon tiputtama navigaattori. Jarnolla oli paljon uudemmat kartat navissaan kuin minulla. Siljan terminaaliin oli siis navigoitava vanhoilla kartoilla. Norjan puolella matka taittui taas erittäin hitaasti.
Rajan jälkeen tiestö parani, sillä ohituskaistoja ja kaksikaistaista baanaa riitti taas Tukholmaan asti. Paluureitin suunnitelimme E18-tietä myöten Västeråsin kautta. Tämä oli hieman pidempi reitti, mutta toi parempaan paikkaan satamaan nähden itse kaupungissa kuin Eskilstunan kautta kulkeva E20. Pysähdyimme syömään ja tankkaamaan n. 150km rajan ylityksen jälkeen, sekä kahvilla lähellä Arbogaa.
Vaikka osa allekirjoittaneen navigaattorin karttojen liittymistä olikin kadonnut jonnekin, saavuimme satamaan noin klo 17:30.
Hyttiin päästyämme suoritimme kaikki nopean peseytymisen ja suuntasimme buffet-illalliselle. Illallisen ja muutamien kaljojen jälkeen oli aika painua nukkumaan.
4.7.2009 Turun Satamasta kotia kohti
Kilometrejä: 136km
Päivän ajokeli: Kylmä, jouduin Laitilassa vetämään jo lämpökerraston päälle. :-)
Heräsin aamulla jo tuntia aikaisemmin kuin muu porukka. Tarkoitus oli käydä ostamassa vielä muksuille karkkia kaupasta. Silja Galaxy on Ruotsin lipun alla, joten kellotkin oli eri aikaa kuin Suomessa. Olin siis kaupan oven takana tuntia liian aikaisin. Odottelin kannella tunnin kaupan avautumista, ja juoksin hakemaan muksuille ja emännälle makeita tuliaisia.
Hyttiin palattuani totesin muun porukan jo lähteneen autokannelle. Nopeasti vaihdoin ajovaatteet päälle, pakkasin tavarat ja painuin autokannelle irroittelemaan ja valmistelemaan pyörää reissun viimeisiä kilometrejä varten.
Tämä reissu oli allekirjoittaneen ensimmäinen ulkomaanmatka moottoripyörällä. Niin hyvä maku jäi kaikesta, että uskon vastaavan kipinän iskevän taas syksyn aikana. Paljon tuli oppia kyllä mm. mitä tavaroita oikeasti pitää olla mukana ja mitä voi suosiolla jättää kotiin, mm. teltta ja makuupussi veivät paljon tilaa ja olivat käytännössä katsoen aivan turhia ainakin Norjan matkalla.
Harley-Davidsonin maineesta huolimatta pyörä toimi koko reissun ajan erittäin luotettavasti.