Työviikosta johtuen pääsisimme lähtemään vasta työpäivän jälkeen, joten järkeväksi vaihdoehdoksi jäi yöpyminen laivalla. Aamulla pääsisimme näin nopeasti liikenteeseen.
Reissun ajettu reitti Viron osuudelta
2.6. Länsisatamaan
Lähtopäivän lämpötilat eivät Etelä-Suomessakaan olleet mitään mairittelevia. Moottoripyörää startatessa lämpömittari näytti ruhtinaalliset +5C. Edessä oli onneksi vain reipas pari sataa kilometriä Helsingin Länsisatamaan, josta laivayhteytemme Viron puolelle lähtisi. Mielenkiintoista reissulla oli, että muutamia vuosia sitten olimme olleet Silja Europan viimeisimmillä risteilyllä ennen laivan siirtymistä Australiaan hotellilaivaksi. Nyt laiva oli palannut uudelleen sisustettuna Helsingin ja Tallinna väliseen liikenteeseen. Iltapalan ja muutamien oluiden jälkeen oli aika mennä nukkumaan, sillä seuraavana aamuna olisi aikainen herätys.
3.6 Narvan kautta Otepäähän
Ajoimme pyörät ulos laivan autokannelta hieman ennen kello kahdeksaa, jolloin autokannen piti olla tyhjä. Lämpötila Tallinnassa oli vilpoisat piirun alle kymmenen astetta. Onneksi aurinko sentään tarjosi lämpimiä säteitään.
Tallinnasta otimme suunnaksi idän, ja siellä sijaitsevan Narvan kaupungin. Parikymmentä kilometriä Tallinnan jälkeen vaihdoimme suoran valtatien mutkapätkiin tien nro 1. pohjois-puolella. Osa tiestöstä oli maassa tyypillistä sirotepintaa, joten vauhdit jäivät maltillisiksi. Mutkapätkä tarjosi todella maukkaita kilometrejä. Tie oli kapeaa ja todella mutkaista.
Päädyimme mutkapätkillä tehdyn kierroksen jälkeen takaisin 1-tielle, josta matkamme jatkui kohti Narvan kaupunkia. Saavuimme kaupunkiin hyvissä ajoin puolen päivän tienoilla. Narva on Viron kolmanneksi suurin kaupunki, ja suurin osa sen asukkaista puhuu äidinkielenään venäjää. Tämä ei ole mikään ihme, sillä vain kapea joki erottaa Viron ja Venäjän toisistaan.
Vierailumme pääasiallinen kohde oli Hermannin linna. Tämä tanskalaisten alunperin perustaman linnan rakennustyöt oli aloitettu 1200-luvun puolessa välissä. Pääsylippu linnaan maksoi 7 euroa. Linnassa oli melkein jokaisessa kerroksessa erilaisia näyttelyitä. Linnan tornin huipulle oli rakennettu puinen tasanne, josta pääsi ihailemaan niin Narvan kuin Venäjän puolen näkymiä. Joen toisella puolella, Venäjällä, on Ivangorodin linna aivan joen rannassa. Ivangorodin linna on paljon massiivisempi kuin Hermannin linna.
Narvasta suuntasimme ensin hiukan matkaa Tallinnaa kohti, jotta pääsisimme päällystettyjä teitä pitkin etelän suuntaan. Jõhvin jälkeen käännyimme kohti lounasta.
Olin varannut majoituksen hiihtokilpailuista tutusta Otepään kaupungista. Hotelli Tehvandi oli erittäin laadukas majoituspaikka Tehvandin urheilukeskuksen läheisyydessä. Hotelli on siisti ja huoneet erittäin isoja.
Majoittumisen ja suihkujen jälkeen lähdimme tutustumaan lauantaiseen Otepäähän. Kylä oli kyllä todella hiljainen. Saimme kävellä rauhassa näkemättä muita ihmisiä tai edes autoja. Pysähdyimme keskustassa sijaitsevaan pubiin olusille. Pubikin oli muutamia muita asiakkaita lukuunottamatta aivan tyhjä. Oluet nautittuamme lähdimme kävelemään takaisin majoitukseemme. Ajatuksena oli, että katsomme majoituksen respassa Mestarien liigan finaalin. Jalkapalloa ei kuitenkaan siellä näkynyt telkkarista tulevan, ja kuulemma ei sellaisia kanaviakaan näkyisi. Pettyneenä nautimme toiset oluet, ja lähdimme nukkumaan. Huoneessa päätin vielä tarkistaa tv-kanavavalikoiman. Yllätys oli suuri, sillä respan kertomista tiedoista poiketen telkkarissa kanavia riitti jopa jalkapallo-ottelun finaalin seurantaan.
4.6. Pärnun kautta Saarenmaalle
Otepäässä aamu alkoi pilvisenä ja koleana. Jätettyämme paikkakunnan taaksemme, saimme nauttia reissumme parhaimmista mutkapätkistä, sillä tie Otepäästä Arulaan oli todella nautinnollista. Tiessä oli erittäin jyrkkiä mutkia sekä korkeusvaihteluita. Kaiken lisäksi tienpinta oli tasainen, eikä irtopinnoitetta kuten moni muu mutkapätkä Virossa. Pituutta tällä mutkaisella tiellä oli n. 20 km, jonka jälkeen reittimme vei pitkin isompia teitä Pärnuun asti. Pärnussa pidimme jaloittelutauon ja poikkesimme kahvilla.
Pärnusta otimme suunnaksi Lihulan. Matkalla saimme ajaa öljysoratietä parisen kymmentä kilometriä. Nopeusrajoitus tiellä oli 30 km/h, mutta pyörällä tuon noudattaminen oli melko epämiellyttävää, sillä eturengas haki öljysoralla melko rauhattomasti. Reippaampi nopeus antoi vakaamman menon. Lihulan jälkeen käännyimme kohti Virtsua, josta lähtisi lautta Saarenmaalle.
Ajoituksemme Virtsun lauttasatamaan osui varsin nappiin, sillä saimme ajaa lauttaan melkein suoraan. Lautta Virtsusta Kuivastuun Muhun saarelle vei parikymmentä minuuttia, ja maksoi 6,40€. Ajeltuamme varsinaisen Saarenmaan puolelle otimme suunnaksi luoteen. Ajelimme varsin pitkän kierroksen saaren pohjoisosien kautta. Tie oli lievästä irtopinnoitteesta huolimatta vauhdikasta mutkapätkää aina saaren länsirannalle asti. Viimeinen osuus oli lähes viivasuoraa Kuressaareen saakka.
Matkalla pysähdyimme parikin kertaa. Suoritimme tankkauksen Leisin kylässä, jossa oli samaan aikaan menossa jonkin sortin kansanjuhlat. Väkeä oli liikkeellä kylän kokoon nähden aika paljon. Valitettavasti meillä ei ollut aikaa jäädä ihmettelemään kansanjuhlia, sillä päivän tavoitteena oli vielä ehtiä syömään Kuressaaressa, sekä tutustua Kuressaaren linnaan. Saavuimme Kuressaareen hieman viiden jälkeen iltapäivällä. Majoituksen Kuressaareen olin varannut Hotelli Reposta, joka sijaitsi lyhyen kävelynmatkan päässä Kuressaaren pääkadusta. Hotelli oli myös varsin edullinen, sillä yö maksoi aamiaisineen henkeä kohden vain 25 euroa. Huone oli varsin pieni kooltaan.
Majoittumisen jälkeen lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Ruokapaikaksi valikoitus pääkadulla sijaitseva Pritsumaja Bar & Grill. Ensimmäistä kertaa elämässäni jälkiruoka oli tosiaan suurempi ja täyttävämpi kuin pääruoka.
Ruokailun jälkeen kävelimme lähellä sijaitsevaan Kuressaaren linnaan. Valitettavasti linna oli jo mennyt kiinni, emmekä päässeet tutustumaan sisälle linnaan. Tutustuimme linnan ympäristöön valleja pitkin kävellen.
Linnan jälkeen poikkesimme vielä olusilla, jonka jälkeen painuimme varsin aikaisessa vaiheessa nukkumaan.
5.6. Kaalin kraateria ja Haapsalun nurkkia
Olimme saaneet nauttia kuivasta kelistä koko reissun, mutta viimeinen reissupäivä tulisi olemaan melko kostea. Vettä satoi Viron puolella hajanaisesti koko matkan Tallinnaan asti, ja Suomen puolella melkein taivaan täydeltä.
Aloitimme päivän vierailemalla Kaalin kraaterilla, joka sijaitsi varsin lyhyen ajomatkan päässä Kuressaaresta. Kaalin kylän mukaan nimetty kraateri on jälki meteoriitti-iskusta, joka tapahtui nykyisten arvioiden mukaan 7500 vuotta sitten. Meteoriitti hajosi ilmassa, ja aiheutti Kaalin kylän ympärille eri kokoisia kraatereita, joista tämä Kaalin kraateri on suurin ja tunnetuin. Halkaisija kraaterilla on reilu 100 metriä. Joidenkin lähteiden mukaan Kaalin meteoriitti on mainittu myös Suomen kansalliseepoksessa Kalevalassa. Silminnäkijöitä tapahtumalle on siis nähtävästi aikanaan ollut Suomessakin.
Kaalin jälkeen tiemme vei suoraan Kuivastun satamaan, josta matka jatkui lauttayhteydellä Virtsuun. Saimme onneksi mopot katoksen alle lautalla, joten pääsimme pois sateesta.
Tallinnaan ajelimme lopulta Haapsalun ja Luoteis-Viron kautta. Aikataulumme oli tälle päivälle sen verran tiukka, ettei meillä ollut mahdollisuutta pysähtyä katsomaan Haapsalun linnaa. Tallinnan sataman check-in menisi kiinni 15:30, ja saavuimme satamaan muutamia kymmeniä minuutteja ennen tätä hetkeä. Laivaan pääsimme lähes ensimmäisinä. Suomenlahden ylitys kesti vain 2 tuntia, joten olimme varsin nopeasti jälleen pyörien päällä. Kotimatka sujui vesisateesta huolimatta vauhdikkaasti.