Lähtijöinä reissulle oli sama porukka kuin Pyreneidenkin kierroksella. Majoituksen löytäminen neljälle lennosta saattaisi muodostua haastavaksi, joten varasimme koko reissun majoitukset etukäteen. Mikään ei ole niin epävarmaa kuin tulevaisuus, ja tämän saimmekin todeta reissumme aikana varsin paikkansa pitäväksi sanonnaksi.
5.8. Häijäältä Ilomantsiin
Reissumme lähtöpisteeksi valitsimme Häijään Neste-huoltamon, sillä se sijaitsi sopivalla etäisyydellä lähtijöistä. Kaffeen ja sämpylän jälkeen saimme vielä odotella hetken yhden jäsenemme saapumista. Lopulta reissuporukka oli kasassa, ja matkan teko kohti Itä-Suomea saattoi alkaa. Päivän aikana oli vain tarkoitus ajaa 23-tietä pitkin Itä-Suomeen. Matkalle olimme lyöneet yhden kiintopisteen, joka oli Automuseo Ylämyllyn vanhat autot lähellä Joensuuta. Matka taittui varsin vauhdikaasti Joensuuhun asti.
Automuseo Ylämyllyn vanhat autot osoittatui todelliseksi museoautojen aarreaitaksi. Museo on yhden perheen omistuksessa ja käsittää yli 200 ajoneuvoa. Saavuimme museolle hieman myöhässä, joten aikaa ajoneuvoihin tutustumiseen oli vain tunnin verran. Museossa oli niin paljon ajoneuvoja, että siellä olisi helposti saanut menemään kaksi tai jopa kolme tuntia. Juttelimme museon omistajan kanssa tovin kierroksemme jälkeen, ja hän sanoi uusia ajoneuvoja olevan tuloillaan ja museon tulevaisuuden olevan vakaalla pohjalla jälkikasvun ansiosta. Reissu.orgin porukan mielestä tämä museo oli selkeästi paras Suomen ajoneuvomuseoista. Museon ajoneuvomäärästä johtuen tulemme poikkeamaan museossa vielä jollain toisella reissulla.
Olimme varanneet majoituksen Ilomantsista, joten museon jälkeen oli enää n. 70 kilometrin matka majoitukseen. Kävimme Ilomantsin keskustassa syömässä ”Intiaisessa”-ravintolassa. Ravintolasta sai onneksi ihan normaalia pitsa- ja kebab-tyylistä ruokaa. Hieman jäi kaivertamaan mitä tuo ”Intiainen”-ruoka oli.
Majoituksena Ilomantsissa oli loistava Bed & Breakfast-paikka Kuuksenkaari. Majoitus toimii vanhassa kansakoulussa. Huoneet olivat korkeat, ja tilaa oli erittäin paljon meidän porukalle. Saunakin lämpesi vielä illan aikana, ja reilun 600 kilometrin ajohiet saatiin kuurattua motoristeista pois. Kuuksenkaarta piti pariskunta, joka oli erittäin lämminhenkinen ja ystävällinen.
Saimme myös illan aikana kuulla Ilomantsissa varsin useassa otteessa nähdyn Pogostan-sanan merkityksen, sillä se oli varsin outo sana meille länsi-suomalaisille ja yhdelle savolaiselle porukassamme. Pogosta tarkoittaa veronkantoaluetta, ja se on nähtävästi tullut Venäjältä Suomeen ortodoksien mukana. Ilomantsin kunnasta on myös käytettyn nimitystä Pogosta. Ilomantsin seudulla ortodokseja on jopa 17% asukkaista.
6.8. Suomen itäisimmän pisteen kautta Kuusamoon
Toinen ajopäivä alkoi puolipilvisessä säässä. Heräsimme hieman ennen kello kahdeksaa, ja keittiöstä kuuluikin jo aamiaisen valmistumisen ääniä. Varsin hyvän aamiaisen jälkeen oli aika hyvästellä Kuuksenkaaren majoitus, ja suunnata kohti uuden päivän kujeita.
Runsaista kilometreistä johtuen tällekin päivälle oli vain yksi kohde, nimittäin Suomen ja koko Euroopan mantereen itäisin piste. Tämä piste sijaitsee keskellä järveä olevassa pienessä saaressa jonne ei voi mennä, mutta rannalle vievälle tielle on raja-alueelle tehty poikkeus. Matkaa päällystetieltä itäisimmälle pisteelle on soratietä pitkin n. 20 kilometriä. Soratie oli hyvässä kunnossa, ja sitä oli ilo ajella. Matkalla pysähdyimme Hämeen ratsuväkirykmentin muistomerkillä. Itäisimmän pisteen ympäristö ja tie on rajattu sinisin nauhoin, joiden sisäpuolella on pysyttävä, sillä muuten syyllistyy rajarikkomukseen.
Itäisimmän pisteen lisäksi päivälle osui pitkä pätkä todella hyvää soratietä, jolla vauhtia saattoi pitää varsin reippaasti. Tämä tie oli itseasiassa ollut päällystetie, mutta muutettu soratieksi nähtävästi ylläpidon vaikeuden ja säästöjen vuoksi. Matka etenikin tätä tietä pitkin hyvin, kunnes saavuimme takaisin päällysteelle. Päällystetty tie oli erittäin huonossa kunnossa. Samanlaista tietä olimme tottuneet ajamaan rajan toisella puolen. Ajonopeus tippui heikon päällysteen vuoksi puoleen.
Kypärävaara oli jo viime vuoden toteutumattoman Suomen kierroksen reitillä, joten lisäsimme sen tämä reissun suunnitelmaan. Kypärävaara on meidän mielestä jokaisen motoristin valloitettava, joten me teimme sen onnistuneesti tämän reissun aikana.
Varsin hyvässä kelissä alkanut päivä vaihtui todella sateiseen keliin, ja viimeiset 250 kilometriä majoitukseemme Sokos Hotel Kuusamoon ajoimme lähes kaatosateessa.
7.8. Venäjälle
Viileät aamu muodostuivat tämä reissun normaaliksi. Kolmas ajopäivämme alkoi varsin alhaisissa lämpötilalukemissa. Aamu oli kuitenkin onneksi kuiva, eikä sateen mahdollisuutta näkynyt tälle päivälle osuvan.
Reissullemme mahtui vain yksi yöpyminen Venäjällä, joten päätimme ylittää rajan Kuusamosta. Suomen rajalla kyseltiin, että minne olemme menossa. Rajaviranomaisilla oli ehkä parempi tieto rajan toisella puolella odottavasti varsin hauskasta 180 kilometrin osuudesta, joten pieni myhäily sai selvyyden päivän aikana.
Suomen rajasta pääsimme nopeasti läpi. Venäjän rajallakaan ei kauaa aikaa mennyt, vaikka pyörien laukut ja satuloiden alustat tutkittiin tarkasti. Rajasta selvittyämme meitä odotti todella heikkoa soratietä noin kymmenen kilometriä, kunnes soratie muuttui hieman helpommin ajettavaksi. Samalla saatoimme nostaa myös vauhtia. Liikennettä tiellä oli todella vähän. Tämä ei ollut ihme, sillä välillä tie oli melko haastavassa kunnossa henkilöautoille.
Päästelimme vauhdikkaasti Pääjärvelle asti, jossa vaihdoimme hieman euroja rupliksi. Nautimme samalla myös lounaaksi paikallisessa pienessä kahvilassa seljankaa. Tämä versio oli varsin pitkään liemeen tehty, sillä sattumia sopassa oli vähän ja smetanassakin oli säästelty.
Pääjärveltä matkamme jatkui kohti Pietari-Murmansk-tietä. Rajalta vievän tien ja Pietari-Murmansk-tien risteyksessä olimme etukäteen selvittäneet sijaitsevan huoltoaseman, jossa oli tarkoitus tankata pyörät. Huoltoasema oli kuitenkin kiinni kello 13 – 17 suunnitellun sähkökatkon vuoksi, mikäli oikein ymmärsin huoltamon ovessa olevaa venäjänkielistä lappua. Seuraava huoltoasema olisi 1108 kilometrin kohdalla Pietarista Murmanskiin. Matkaa huoltoasemalle tulisi olemaan melko paljon varsinkin Yamahan kulutukseen nähden. Yamaha-kuski ajelikin henkeä pidätellen uusiin koordinaatteihin, jossa vihdoin saimme pyöriemme tankit täytettyä.
Majoitukseksi olimme varanneet hiihtokeskuksessa olevan mökin eli Datsan. Palveluita ei hiihtokeskuksessa kesällä ollut, joten joutuisimme tekemään sekä iltapalan että aamupalan itse. Poikkesimme Kantalahdessa ruokakaupassa hakemassa ruoka-aineita ja juomista.
Hiihtokeskuksessa oleva nuori pojan kloppi yritti sanoa meille, että hiihtokeskus oli suljettu. Näytin hänelle muutaman kerran maksetun varauksen varausvahvistusta, ja vihdoin hän soitti jollekin. Tilanne näytti jo hetken siltä, ettei meille olisi yöpaikkaa olemassakaan, kunnes pojankloppi taikoi jostain avaimen mökkiin. Mökki osoittautui melko karmeaksi kokemukseksi, sillä se oli todella epäsiisti. Vessassa haisi melko vahvasti virtsa. Sauna oli vieläkin epäsiistimpi.
Illan valopilkkuna toimi reissuporukkaamme kuuluva Jani, sillä hän on varsin hyvä loihtimaan vähistä aineksistä loistavaa ruokaa. Usean ruokalajin illallinen valmistui käden käänteessä. Ruuan jälkeen painuimme unten maille unohtaen majoituksen epäsiisteyden. Kokemukset venäläisistä datsoista ovat melko huonot. Ensimmäinen varaamani datsa laskutti kahteen kertaan luottokorttia, eikä suostunut palauttamaan rahoja. Rahat sai toki takaisin Luottokunnalta. Tämä toinen datsa oli taas todella epäsiisti.
8.8. Murmansk хорошо
Kylmistä lämpötiloista huolimatta aurinkoinen keli herätteli meidät neljänteen reissupäivään. Jani oli herännyt jo tovin aikaisemmin, sillä keittiöstä kuului aamupalan valmistumisen ääniä. Meidän muiden herätessä ruokapöydässä olikin aamiainen odottamassa ruokailijoita. Erittäin hyvää palvelua!
Palauttaessani mökin avainta, annoin varsin kriittistä palautetta mökin siisteydestä nuorelle klopille. Samat kriittiset palautteet kirjoitin myös majoituksen arvosteluihin venäjäksi.
Majoituksesta otimme nopeasti suunnaksi Murmanskin. Tie Murmanskiin oli todella hyvässä kunnossa, ja sitä oli todella mukava ajella. Muutamia tietyömaakohteita lukuunottamatta matka sujui varsin nopeasti.
Saavuimme Murmanskiin jo aamupäivän aikana. Ensimmäisenä kohteena meillä oli varsin kookas sotilasta esittävä Aljosha-patsas, joka sijaitsi kaupungin pohjoispuolella. Sotamuistomerkit ovat venäläisille tärkeitä ja niitä on ihan kaikkialla. Jopa keskeltä korpea saattaa löytyä hyvin hoidettu sotamuistomerkki.
Vuonna 1974 pystytetty Aljosha-patsas on yli 30 metriä korkea. Patsas oli päässyt varsin huonoon kuntoon vuosien saatossa, ja se kunnostettiin valtion varoilla vuonna 2007. Vuonna 2018 patsas oli edelleen hyvässä kunnossa. Patsaalta avautuu varsin hieno näkymä Murmanskin kaupunkiin ja Kuolanvuonoon.
Toiseksi kohteeksi Murmanskissa valitsimme ydinvoimakäyttöisen jäänmurtaja Leninin. Jäänmurtaja sijaitsi satamassa, jonne saimme patsaalta ajella kaupungin keskustan läpi. Matkalla satamaan saimme ylittää myös aika monet rautatiekiskot. Saimme odotella satamassa pienen hetken ennen kuin pääsimme sisälle jäänmurtajaan, sillä turisteja päästettiin laivaan vain muutaman kymmenen henkilön ryhmissä.
Pääsylippu kierrokselle jäänmurtajaan maksoi 500 ruplaa eli noin 7 euroa. Kierrokseen jäänmurtajalla kuului myös venäjänkielinen opas, joka kertoi eri kohteista laivalla. Itse ymmärsin sieltä täältä jotain yksityiskohtia. Vauhti kuitenkin puheessa oli niin nopea, että suurin osa meni ohi. Kierros oli todella mielenkiintoinen, sillä se käsitti jäänmurtajan historiaa, toimintaa ja aikaansaannoksia. Jäänmurtaja valmistui vuonna 1957 ja poistettiin käytöstä vuonna 1989. Jäänmurtaja on mm. vieraillut pohjoisnavalla. Käyttöaikana siellä oli myös muutamia ydinonnettomuuksia. Vuonna 2005 jäänmurtaja avattiin turistikohteeksi museokäyttöön.
Arktisen alueen luonto oli myös edustettuna kierroksella, sillä yhteen tilaan oli rakennettu luonnosta aivan oma näyttelynsä. Esimerkiksi jääpeitteen pienemisestä vuosien saatossa oli hienoa grafiikkaa.
Kierros murtajalla kesti kokonaisuudessaan parisen tuntia. Laivalla oli todella kuuma, ja ajovarusteissa virtasi hiki.
Kierroksen jälkeen nautimme satamassa olevassa kahvilassa kevyen lounaan, jonka jälkeen oli aika jättää Murmansk taaksemme, ja ottaa suunta kohti Venäjän ja Norjan rajaa. Matkaa Kirkkoniemeen oli 220 kilometriä. Kirkkoniemi oli meidän kohteena, koska siellä sijaitsi seuraava majoituksemme.
Tie Murmanskista Kirkkoniemeen oli myös erittäin hyvässä kunnossa, ja se oli erittäin mutkainen ja maisemat olivat hyvien kelien osuessa kohdallemme todella hienot.
Tankkauspaikkoja ei tien varrelta ei helpolla löytynyt. Sellainen osui kohdallemme vasta noin 40 km ennen rajaa. Jostain syystä reissumme aikana osuimme aina asemalle, jossa piti käydä ensin maksamassa sisällä, jotta pistoolista tulisi polttoainetta. Tankkauksen jälkeen sai sitten käyttämättömän osuuden rahoista takaisin. Tämä tulisi olemaan tämän vuoden viimeinen reissumme Venäjälle, joten yritimme kuluttaa viimeiset ruplat huoltoaseman tarjontaan. Itselleni jäi vielä yli sata ruplaa kolikoita.
Samaan aikaan tankkaamaan saapui myös puolalainen pariskunta, joista kauniinmpi osapuoli tuli kyselemään meiltä ohjeita paluumatkaan Nordkappista. Heillä oli hiukan auki mitä kautta he palaisivat Nordkappista Puolaan. Kävimme karttaa yhdessä läpi moneen otteeseen, ja emme tässä kohtaa arvanneet joutuvamme samaan urakkaan vielä toistamiseenkin.
Venäjän rajan läpi pääsimme varsin nopeasti. Laukkuja saimme hieman availla, ja sisältökin tuntui kiinnostavan. Ehkä suomalaisia motoristeja ei tällä rajalla montaa kertaa näy. Norjan rajalla ei kukaan edes halunnut tutkia pyöriä.
Kirkkoniemeen saavuimmekin hyvistä teistä johtuen aikaisessa vaiheessa iltapäivää. Keli oli mitä mainioin, joten päätimme lähteä kävelemään ympäri kunnan pientä keskustaa. Keskusta vaikutti todella hiljaiselta, vaikka oltiin vielä lomakaudella. Kirkkoniemessä asustaa vakituisesti noin 3500 asukasta. Hotelleja Kirkkoniemessä näytti nopealla kävelyllä löytyvän ainakin kolme kappaletta, joten majoitusta on saatavissa riittävästi.
Ravintoloita oli keskustassa myös yllättävän monta toiminnassa, ja valitsimme niistä tällä kertaa pitserian. Ravintolassa iso pitsa oli tosiaan iso. Juha ja Jani päätyivät pitsaan, joista jäi meille muillekin varsin paljon syötäväksi.
9.8. Kirkkoniemestä Olderfjordiin
Aamu Kirkkoniemessä oli erittäin kostea. Yöllä oli satanut vettä reippaasti. Pyöriä pakatessamme sade alkoi uudelleen, ja jatkui koko päivän. Päivä oli sateesta ja alhaisista lämpötiloista johtuen varsin ankea. Pysähdyimme koko päivän aikana vain kerran kuvaamaan maisemia. Matkalla ajoimme pitkään samoja teitä saman puolalaisen pariskunnan kanssa, jonka tapasimme Venäjällä viimeiselle tankkauksella. Heillä ei ollut navigaattoria matkassa, vaan navigointi suoritettiin kännykän Google Mapsin avulla. He tuntuivat joka pysähdyksellä tulevan kysymään ohjeita, että mihin suuntaan Nordkapp on. Heillä oli tavoite ajaa vielä saman päivän aikana Nordkappiin. Kysyin navigaattorina toimivalta kauniimman sukupuolen edustajalta, että ovatko he ihan tosissaan asian kanssa. Matkaa Nordkappiin olisi vielä yli 500 kilometriä, joka päivän säässä ja erittäin mutkaisilla teillä vaatisi melkoisen suorituksen. Sääennustukset lupasivat seuraavaksi päiväksi lisäksi parempaa keliä. Nähtävästi kommenttini otettiin vakavasti, sillä he olivatkin seuraavana päivänä Nordkappissa samaan aikaan meidän kanssa.
Olderfjordiin saavuimme lähes kaatosateessa. Turistcenterin huoneet olivat melko pienet, mutta onneksi niissä oli jokaisessa muutama sähköpatteri. Märkien varusteiden kuivaaminen vaatisi lämpöä, joten pistimme patterit lähes täysille. Kävimme illan aikaan syömässä Turistcenterin ravintolassa riittävät annokset lihapullia ja perunamuussia.
Sateesta johtuen loppuilta kului televisiota katsellessa. Vesisade loppui vasta aamun tuntien aikana.
10.8. Sumuinen Nordkapp
Sääennustuksia seuraten otimme hieman myöhäisemmän lähdön Olderfjordista kohti Nordkappia. Sade loppuikin jo hyvissä ajoin, ja pääsimme liikkeelle ilman sadetta. Sumu oli tosin niin sankkaa, että se kasteli melko huolella. Pysähdyimme varsin nopeasti pukemaan yllemme sadeasut, joiden kanssa ajoimmekin sitten aina Nordkappiin asti.
Matkaa Olderfjordista Nordkappiin oli yhteen suuntaan noin 130 km. Tulisimme päivän aikana ajamaan tämän osuuden kahteen otteeseen, sillä seuraava majoituksemme olisi vasta Altassa. Menomatka Nordkappiin sujui varsin nuhjuisessa kelissä, vaikka sadetta emme saaneetkaan. Viimeinen 20 kilometriä Nordkappiin oli todella kylmä. Lämpötila tippui alimmillaan 8 asteeseen.
Kallionkieleke oli melko pahasti sumun peitossa, joten päätimme syödä lounaan ravintolassa. Kalasoppa olikin melko hauska lounas. Kalaa ei kuulemma ollut , ja sen korvikkeena saisimme muutaman ylimääräisen katkaravun. Katkarapuja olikin sopassa ehkä se viisi kappaletta. Hintaa laihalle sopalle tuli melkein 20 euroa.
Lounaan jälkeen ilma oli selkeämpi, eikä sumusta ollut enää tietoa. Merikin näkyi kalliolta hyvin. Nappasimme muutamat pakolliset Nordkapp-kuvat, ja lähdimme paluumatkalle kohti Olderfjordia. Paluumatkalla aurinko paistoi jo varsin lämpimästi. Kevyestä lounaasta johtuen nautimme Olderfjordin Turistcenterissä sämpyläkahvit. Viimeinen 130 km Olderfjordista Altan kautta majoitukseen menivätkin varsin vauhdikkaasti erittäin hyvässä kelissä. Matkalla ajelimme myös tovin saman puolalaisen pariskunnan vanavedessä, jonka olimme nähneet jo aikaisempina päivinä.
Meillä ei ollut ihan tarkkaa tietoa majoituspaikan ravintolan toimivuudesta, joten teimme ilta- ja aamupalaostoksia vielä Altassa ennen majoitukseen saapumista. Teimme vielä tankkauksen ennen matkan jatkumista kohti majoitusta. Samassa yhteydessä näimme myös viimeisen kerran puolalaisen pariskunnan. Ehkäpä se selvisivät takaisin Puolaan omin tai jonkun toisen neuvoin.
Majoituksemme sijaitsi Altan vanhan postitien varrella. Majoitukseen asti tie oli päällystetty. Ennen kuin saimme edes pyöriä sammutettua, oli Jani laittanut uunin päälle ja ruoka alkoi valmistua. Janin taikatempuilla saimme jälleen kerran täyttävän iltapalan.
Ilta-aurinko lämmitti mukavasti mökkimme terassia, ja istuskelimmekin ulkona nauttien illallisesta ja norjalaisesta oluesta. Lopulta aurinko painui vuoren taakse, ja ilma muuttui liian viileäksi ulkona istuskeluun.
11.8. Auringonpimennystäkin synkempi päivä
Elokuun 11. oli osittainen auringonpimennys, joka näkyi sitä paremmin mitä pohjoisempana Skandinaaviassa oli. Auringonpimennys oli kuitenkin varsin pientä verrattuna päivän aikana sattuneille murheille.
Aamulla heräsimme jälleen kerran varsin kosteisiin tunnelmiin, sillä ulkona satoi vettä. Sääennustuksien mukaan sateen pitäisi loppua kello 11 aikoihin, jolloin oli myös mökin luovutusaika. Sade kyllä rauhoittui hieman, mutta puimme silti sadeasut jälleen kerran reissullamme.
Majoituksemme sijaitsi Altan vanhan postitien varrella, jonka ajaminen oli allekirjoittaneen ja varsinkin Pertin toiveissa. Jatkoimme siis postitietä pitkin kohti etelää. Postitien varrella satoi ja tuuli todella rivakasti. Ajaminen oli välillä melko haasteellista. Tie oli kuitenkin ajettavassa kunnossa, ja suoritimme ensimmäisen osuuden varsin nopeasti. Vanhan postitien toinen osuus sijaitsee Alta-Kautokeino-tien toisella puolella.
Postitiellä oli portti suljettuna, mutta avasimme sen ja jatkoimme matkaa. Tämä toinen osuus oli paljon heikommassa kunnossa. Pari päivää jatkuneet sateet olivat saaneet tien tulvimaan. Syviä ja isoja vesilätäköitä oli jatkuvasti ylitettävänä. Myöskin yksi silta puuttui kokonaan, ja jouduimme ylittämään puron ajamalla sen läpi. Pääsimme ajamaan melko pitkälle, ennen kuin se tapahtui mitä ei koskaan toivoisi.
Jani onnistui rikkomaan pyöränsä öljypohjan tiessä olevaan kiveen. Pyörästä valuivat kaikki öljyt, ja ajo loppui siihen. Lähimpään päällystetiehen oli matkaa tältä pisteeltä vähintään 10 km, joten pohdimme hetken miten saamme pyörän sellaiseen paikkaan, josta sen voi hinausauto noutaa. Ensimmäisenä mieleen nousi työntäminen. Matkaa oli kuitenkin paljon. Jaksoimme työntää reilun kilometrin, kunnes pysähdyimme huilaamaan ja noutamaan omat pyörämme. Ohi ajoi maasturi, jossa oli suomalaisia menossa kalaretkelle. Maasturin lavalle pyörä ei mahtunut, joten he toivottelivat hyvää onnea työntämisen kanssa. He kuitenkin palasivat hetken kuluttua ja sanoivat, että läheisen Masin leirintäkeskuksen omistajalla on mönkijä ja peräkärry. Sillä saattaisi onnistua pyörän noutaminen.
Lähdimme Pertin kanssa ajamaan kohti leirintäkeskusta. Leirintäkeskuksen mies epäili hetken kestäisikö mönkkärin peräkärry pyörän painon. Hän ehdotti, että hakee traktorin ja noudetaan pyörä sillä. Tämä vaikutti meistäkin paremmalta vaihtoehdolta tietäen varsin haastavaet tieolosuhteet pyörän luokse.
Paluumatkaan kului yli tunti, kunnes pääsimme takaisin rikkoutuneen pyörän luokse. Saimme sidottua pyörän traktorin kauhaan niin, ettei siihen matkan aikana tullut mitään vahinkoja tai naarmuja. Paluumatka ottikin sitten aikaa pitkälti toista tuntia. Lopulta pyörä saatiin turvallisesti leirintäkeskuksen pihaan.
Hakiessamme apua, oli Jani jo soitellut vakuutusyhtiöön, jonka piti hoitaa hinaus paikan päälle heti. Saimme kuitenkin odotella hinausautoa varsin myöhään. Kello oli jo päälle kymmenen, ennen kuin auto saapui. Pyörä sidottiin nopeasti, ja Janin tavarat jaettiin muiden osallistujien kesken. Jani tulisi meidän kyydissä ainakin Enontekiölle asti.
Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti ajaa aina Leville asti yöpymään, mutta sinne emme enää millään ehtisi. Varasimme korvaavan majoituksen Enontekiöltä, jonne jouduimme ajamaan todella pimeässä ja sateisessa kelissä.
Pääsimme majoitukseen vasta pitkälti puolen yön jälkeen. Ennen nukkumaan menoa mietimme uudelleen jatkon suunnitelmia. Jani tulisi meidän kyydissä aina Rovaniemelle asti, josta hän ottaisi junakyydin Tampereelle.
Väsyneinä päivän ikävistä tapahtumista uni saapuikin varsin nopeasti.
12.8. Matkamoottoripyöräilijästä junamatkamoottoripyöräilijäksi
Aamulla heräsimme varsin myöhään, ja lähdimme aamiaiselle vasta hiukan ennen yhdeksää. Lähtiessämme vettä tiputteli pikku hiljaa taivaalta, joten sadeasujen pukeminen oli jälleen kerran edessä.
Enontekiöltä Rovaniemelle on matkaa hieman yli 300 kilometriä. Tämän välin ajoimmekin varsin rauhallista vauhtia. Matkan aikana saimme pysähtyä porojen takia useampaan otteeseen.
Rovaniemellä Janista tuli junamatkamoottoripyöräilijä, ja me kolme matkamoottoripyöräilijää jatkoimme reissua suunnitellun reitin mukaisesti Ouluun.
Matkalla pysähdyimme Oijärvellä Veeran puodissa nauttimaan kahvia ja jäätelöä. Oulussa oli reissumme viimeinen varattu majoitus, ja sieltä myöskin jokainen lähtisi eri suuntaan. Oulusta muodostui siis tämän reissun päätöspiste.