Alusta lähtien oli selvää, että käyttäisimme Vaasan ja Uumajan välillä kulkevaa laivayhteyttä. Talven aikana kuului huolestuttavia uutisia, että laivayhtiö RG-Line olisi mennyt konkurssiin. Onneksi Vaasan aktiivinen toiminta pelasti laivayhteyden, ja uusi linja toimii nykyään nimellä Vaasanlaivat. Laivat tuolla välillä liikkuivat sellaisilla aikataululla, että ainoa järkevä suunta olisi ylittää meri Vaasasta Uumajaan, ja suunnata sitten kohti Lofootteja.
Vuonna 2009 teimme kierroksen etelä-Norjassa, ja tuolloin totesin, ettei majoituksia ole tarvetta varata etukäteen. Jostain syystä kuitenkin päädyin tälle reissulle varaamaan majoitukset jo ennen lähtöä. Yöpaikat olivat siis tiedossa jo ennen lähtöä, ja niiden myötä myöskin rakentui päivittäiset aloitus- ja päätöspisteet.
Yhteensä kesän kierroksella kilsoja kertyi minulle 4600 km, Juhalle kertyi hiukan enemmän, ja Miikkalle vastaavasti hiukan vähemmän. Reissupäivän hinnaksi muodostui keskimäärin 124 €, sisältäen kaikki kulut tuliaisia myöten.
Päivä 1, Perjantai 28.6.2013, Vaasan kaupunkikierros
Vaasa-Uumaja ylitys oli varattu 29. päivälle kesäkuuta. Laiva lähtisi satamasta aamulla klo 9, ja satamassa tulisi olla tuntia ennen. Totesimme siis, että on parempi varata hotelli Vaasasta, kuin herätä yöllä ja ajella aamulla Vaasaan. Päätöstä helpotti myös seuraavan päivän aikataulut ja pitkä legi Ruotsin puolella. Laiva olisi satamassa klo 12, joten ajamaan päästäisiin vasta sen jälkeen.
Juha lähti Huittisista liikkelle aikaisemmin, ja saapui allekirjoittaneen tiluksille n. klo 16 maissa, josta lähdimme liikkeelle varsin nopeasti. Olimme sopineet Miikkan kanssa, että noukimme hänet matkalta mukaan. Ajelimme tovin 8-tietä pitkin pohjoista kohden, kunnes mittamme tuli täyteen rekoista, ja siirryimme rantatielle.
Hotelliksi Vaasassa osui jo parhaat päivänsä nähnyt hotelli Tekla. Hotelli sijaitse reippaan kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta, joten kävelimme keskustaan syömään.
Päivä 2, Lauantai 29.6.2013, Ruotsin läpiajo
Heräsimme aamulla hyvissä ajoin jo klo 7. Aamiaistarjoilu alkaisi hotellissa vasta klo 8, joten olimme saaneet aamiaispussit. Kevyehkön aamiaisen sisäistämisen jälkeen päivä jatkui pyörien pakkaamisella. Allekirjoittanut oli jotenkin onnistunut kadottamaan navin jo heti ensimmäisenä aamuna. Olin varma, että olin laittanut navin tankkilaukkuuni. Laukkujen läpikäynti ja hotellihuoneen tsekkaus eivät tuottaneet tulosta, joten suunta jatkui ilman navia kohti satamassa odottavaa laivaa. Jokaisella reissaajalla oli lähtiessä ollut navi, joten yhden puuttuminen ei haittaisi menoa.
Satamassa check in-jonossa avasin tankkilaukun vielä kerran, ja huomasin, että laukussa on papereita varten verkkotasku kannessa. Musta navi, mustassa tankkilaukussa, mustan verkkotaskun takana oli jäänyt huomaamatta. Navisekoilun vuoksi sain reissun ”matkanjärjestäjänä” taas kuulla muilta matkakollegoilta epäileviä kommentteja matkajärjestelyitä kohtaan.
Satamassa oli laivaanpääsyä odottamassa yllättävän monta motoristia. Vaasanlaivat oli uusi kokemus minulle, ja tuntuma on, että aika nuhruista oli. Laiva oli todella kulahtanut joka kohdasta. Ylitys kestää vain 4,5 tuntia, joten nuhruisuus ei sinällään haitannut. Reissun jälkeen luin uutisista, että tuo yhteys on saanut 6 milj. euroa EU-tukea. Alustavissa suunnitelmissa on ensin parantaa terminaaleja ja myöhemmässä vaiheessa hankkia uudempi laiva.
Laiva saapui Uumajaan n. klo 13:30. Normaalien toimenpiteiden jälkeen pääsimme Ruotsin maaperälle. Edellisenä päivänä unohtunut tankkaus aiheutti pysähdyksen heti ensimmäisen kylmäaseman luona. Tankkauksen jälkeen edessä olisi reipas 500 km suoritettavana, jotta päätyisimme yöpaikkaamme Norjan Nordnesissa.
Ruotsin ylitys sinällään oli jälleen kerran aika vauhdikas. Keli oli varsin mainioa koko matkan. Aurinkoista ja mukavan lämmintä. Reittimme Uumajasta Nordnesiin oli Ruotsin puolella pääasiassa varsin nopeaa ja mukavaa mutkapätkää. Rajaa lähestyttäessä tilanne kuitenkin muuttui. Maisemien ja näkymien paranemisen myötä pääsimme ajamaan kilometritolkulla todella pahaa sorapätkää. Soran raekoko oli todella isoa, 32 mm oli ehkä sieltä pienimmästä päästä. Jokaisen kohdalla oltiin välillä matkustajia soran ohjatessa pyörää varsin hauskan näköisesti.
Selvisimme sorapätkistä huolimatta kuitenkin Norjan puolelle ilman konttaamisia. Ruotsin ja Norjan rajan huomaa kyllä näkymistä. Norjan puolella näkymät ovat huomattavasti paremmat, sillä vuoret olivat jylhemmät ja lumisia huippujakin oli näkyvissä.
Saavuimme Nordnesissa sijaitsevaan leirintäalueelle yllättävän ajoissa, jo klo 21. Varattu mökki oli melkoinen tilaihme, sisältäen makuupaikat viidelle, keittiön sekä wc:n että suihkun, vaikka kuutioita oli vain ehkä se 8. Leirintäalueen ravintola oli vielä hetken auki, joten kipitimme oluille. Olut maksoi 75 kruunua, eli lähemmäs 10 euroa. Ihmettelimme hintaa ihan ääneen ja kassa sanoin ”expensive yeah” ja nauroi päälle. Parin oluen jälkeen expensive alkoi painaa päälle ja painuimme nukkumaan.
Päivä 3, Sunnuntai 30.6.2013, Käsittämättömän hienot Lofootit
Aamulla oli normaalia aikaisempi herätys jo kuuden pintaan. Tavoitteena oli ehtiä aamupäivän Bodö-Moskenes-lauttaan. Pääsimme liikkeelle varsin nopeasti kello 7 pintaan. Ajettavaa aamulle oli reilu 130 km. Reitiksi olin valinnut mutkaisen ylityksen luonnonpuiston kautta, ja saavuimme Bodön kaupunkiin etelästä. Matkalla ajoimme ensimmäisten lammasalueiden kautta. Lampaita olikin tien varrella ja ojanpenkoilla todella paljon. Aikaisesta lähdöstä johtuen meiltä jäi aamupala syömättä, niinpä poikkesimme hiukan ennen Bodöta tankkaamaan, ja samalla söimme aamupalaa. Ehdimme satamaan hyvissä ajoin, ja meidät ohjattiin lipunmyynnin jälkeen lähes suoraan lauttaan ennen autoja.
Edessä oli jälleen puuduttava neljän tunnin lauttaylitys. Kahden tunnin kohdalla Lofootit näyttivät jo melko upeilta aurinkoisessa ja pilvettömässä kelissä. Odotukset nousivat matkan edetessä, sillä lautalla pitäisi vielä istua puolitoista tuntia, ja Lofootit kasvaisivat kokoa koko odottelun.
Lautta saapui Moskenesin satamaan hiukan ennen kahta. Lofoottien komeus iski kuin miljoona volttia. Käsittämättömien hienoja vuoria, pieniä kyliä ja mutkaisia teitä. Näkymiä on vaikea kuvata, ne pitää vain nähdä itse uskoakseen. Maisemien tiirailua helpotti todella hieno keli, sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta.
Olin varannut Ballstadista majoituksen. Majoitus toimi laitesukellusyrittäjän oheistoimintana, ja majoituksessa oli suhteellisen lyhyt check in; klo 15-18, joten ajelimme lautan jälkeen suoraan majoitukseen. Check inin jälkeen suuntasimme syömään Leknesiin. Kaupunki osoittautui paljon suuremmaksi, kuin mitä olimme odottaneet. Kauppoja ja ravintoloita oli useampaa erilaista sorttia. Ruokailupaikaksi valikoitui tällä kertaa varsin siistin oloinen pitzeria. Pizzan sisäistämisen jälkeen poikkesimme läheisessä kaupassa hakemassa aamupalaa varten tarvikkeita, sillä majoitukseen ei kuulunut aamupalaa. Kauppareissun jälkeen palasimme majoitukseen.
Päivä oli vielä nuori, ja matkakumppanit kaipasivat iltaolutta. Lähin ravintola sijaitsi 3 km päässä, joten ”matkanjärjestäjänä” koin tilanteen tarvitsevan motoristille äärimmäisiä ratkaisuita. Vuokrasimme siis majoituksesta polkupyörät ja pyöräilimme vuonon toiselle puolelle oluelle.
Majoituksen suojaisassa pihassa lämpötila oli varsin mukavat +18, mutta pyöräilyn aikana tuuli ja auringon painuminen läheisen vuoren taakse, toivat esiin todellisen tilanteen, lämpötila oli t-paidalle hyytävät +13. Vain Juha oli varustautunut riittävällä vaatetuksella, joten jäänestoa tarvittiin hieman normaalia enemmän paluumatkaa varten.
Selvisimme paluumatkasta ilman pahoja paleltumia. Majoituksessa uni voitti matkakumppanit nopeammin kuin allekirjoittaneen, ja sainkin ihmetellä ja kuulostella hetken melkoista tukkisavottaa, ennen kuin sain itsekin unesta kiinni.
Päivä 4, Maanantai 1.7.2013, Lofootteja ja pyörämurheita
Aamulla aurinko paistoi ja lämpöä oli jälleen varsin mukavat lukemat. Päivän tavoitteena oli ajella Lofootteja myöten manner-Norjaan, toki hienoja mutkapätkiä ajellen. Pysähdyimme moneen otteeseen napsimaan valokuvia.
Norjalaisilla ei taida olla mitään virallista tapaa ilmoittaa tietöistä ja mahdollisista katkoksista tien käytössä. Toistamiseen ajelimme hätäisesti kyhätyn pahvin ohi, jossa luki jotain ”stengt” eli suljettu. Päädyimme jälleen kerran kilometrien sorataipaleelle, mutta onneksi tällä kertaa soran koko oli pientä, ja tie oli kunnolla jyrätty. Ainoa haitta olivat rekat, jotka ajoivat tietä pitkin todella lujaa vastaan. Välillä näkyvyys oli lähes nolla. Lopulta soratie kuitenkin loppui, ja pääsimme takaisin päällysteelle. Itseä ei edelleenkään soratiet haitanneet, sillä pikkugessu pärjää niillä varsin mainiosti.
Ajelimme todella hienossa aurinkoisessa kelissä hienoja maisemia ja mutkapätkiä myöten aina Harstadiin asti, jossa suoritimme tankkauksen. Tankkauksen jälkeen kävin maksamassa menovedet. Palatessani Juha näytti istuvan pyörän päällä huolestuneen näköisenä. Kävi ilmi, ettei pyörä startannut. Varashälytin oli jotenkin rikki, ja siihen kuuluva ajonesto esti pyörän käynnistyksen. Reipas tunti kului ihmetellessä asiaa, ja testatessa kaikenlaista. Muutaman puhelinsoiton jälkeen saimme selville, miten hälytin voidaan poistaa ja mitkä nastat pitää oikosulkea, jotta ajonesto ei ole toiminnassa. Selvittelyn aikana myös eräs paikallinen pysähtyi ihmettelemään asiaa. Hän paljastui motoristiksi ja tarjosi läheisen klubin tiloja yöpymiseen sekä vian selvittelyyn. Mopo lähti kuitenkin yllättäen käyntiin, ja päätimme ajella suoraa tietä kohti seuraavaa majoitusta Tennevollin lähellä. Majoitukseen päästyämme Juhan teki tarvittavat oikosulut rautalangan pätkällä sekä sähköteipillä, ja ongelmista päästiin lopullisesti eroon.
Olin varannut kaikki reissun majoitukset etukäteen, ja varaussivustolta ei tämänkään majoituksen koko käynyt ihan suoraan ilmi. Olin varannut todella pienen koirankopin, jossa ei ollut omaa wc:tä tai suihkua. Pienellä lisäinvestoinnilla saimme käyttöömme isomman mökin, jossa em. mukavuuksien lisäksi oli myös televisio.
Iltapalaksi söimme leirintäalueen ravintolan varsin naurettavan hampurilaisen, jonka huuhdoimme alas reissumme halvimmalla tiskiltä ostetulla oluella. Tuoppi maksoi vain 65 kruunua eli 8,5 €. Olimme poikenneet Harstadista lähtiessämme kauppaan, ja vetäydyimme mökkiin juomaan iltaoluita ja katselemaan norjalaisen tv:n tarjontaa, joka ei kovin paljoa vakuuttanut. Juha vetäytyi aika nopeasti unille, ja lähdin Miikkan kanssa pihalle happihyppelylle.
Viereisessä mökissä asusteli kaksi vanhemman puoleista motoristia melko hyvässä nousuhumalassa. Motoristit huutelivat heti meidät juttelemaan. Hetken kuulumisten vaihdon jälkeen toinen heistä haki jo laukustaan jotain melko pahaa norjalaista konjakkia. Onneksi oli muutama olut alla, sillä konjamiinin nauttiminen oli aika kaamea kokemus. Juttelimme vielä tovin norjalaisten kanssa, jonka jälkeen painuimme nukkumaan.
Päivä 5, Tiistai 2.7.2013, Sateinen päivä Tromssaan
Aamu Tennevollissa oli sateinen. Järkyttävän aamukahvin jälkeen jatkoimme matkaa kohti päivän päätepistettä Tromssaa. Reittivaihtoehtoja oli kaksi, joko ajella mutkia tai sitten tylsähköä E6:sta. Motoristille kelpasi vain ensimmäinen. Suuntana olisi siis Finnsnesin kautta Tromssaan. Reittiin kuului myös pitkähkö lauttaylitys. Lautta ei liikennöinyt jatkuvalla syötöllä, ja seuraava ylitys olisi vasta 1,5h kuluttua. Pistäydyimme aikamme kuluksi kahvilla läheisen kaupan yläkerrassa sijaitsevassa kahvilassa.
Kahvin jälkeen palasimme satamaan odottelemaan lautalle pääsyä. Hetken odottelun jälkeen pääsimme lautalle, jossa pyörät ohjattiin normaalia lauttakäytönnöstä poiketen poikittain kulkusuuntaan nähden. Ensimmäistä kertaa Norjassa lautan henkilökunta myös varmisti pyörän pysymisen paikoillaan. Ylitys kesti n. 40 minuuttia. Hetken etsiskelyn jälkeen löysimme lautalta kahvilan, joka sijaitsi autokannen alapuolella aivan pohjakerroksessa.
Ylityksen aikana tihkusade muuttui rankkasateeksi. Lautan saapuessa satamaan puimme nopeasti sadevaatteet. Matka jatkui kohti Tromssaa varsin makeaa rantaviivaa kulkevaa tietä pitkin. Matkalle osui myös aika monta tunnelia. Suurin osa näistä oli varustettu ihan kelvollisin valaistuksin, mutta osassa tilanne oli heikompi. Osassa tunneleista oli myös tiukkoja mutkia. Onneksi yksikään vastaantulleista rekoista ei osunut meidän kanssa samaan aikaan tunneleihin.
Hiukan ennen Tromssaa allekirjoittaneen sadevarusteista pääsi vesi läpi, ja olo alkoi olla jo tukala lämpötilankin ollessa +10 asteen tietämillä. Sateen vuoksi ajelimme suoraan majoitukseen. Tromssan majoitukseksi olin varannut Hotel Sydspissenin Tromssan etelä-kärjestä. Hotelli sijaitsi muutaman kilometrin päässä kaupungin keskustasta. Hotellissa ei ollut illallista tarjolla, joten ruokailu piti hoitaa keskustassa. Koska kävely sateessa ei innostanut, oli vaihtoehtona paikallisliikenteen bussi. Busseja kulki puolen tunnin välein, hinta yhteen suuntaan oli 42 kruunua eli 5,5 euroa.
Ruokapaikaksi valitsimme varsin laadukkaalta vaikuttaneen ravintolan, eikä vaikutelma tuottanut pettymystä. Itse valitsin poron lihasta tehdyn pihvin, joka maistui erittäin maukkaalta. Myös Miikka ja Juha kehuivat omia valintojaan. Ruokailun jälkeen poikkesimme vielä yksille oluille läheisessä pubissa. Kävelimme vielä hetken Tromssan ydinkeskustsassa, ja poikkesimme varsin hipsteripaikassa vielä yksillä olusilla. Viimeisten oluiden jälkeen oli aika palata hotellille.
Päivä 6, Keskiviikko 3.7.2013, Muutoksia matkasuunnitelmissa
Aamulla tiputteli heikosti vettä, kun pakkailimme pyöriä. Tromssan keskustassa edellisenä iltana tapaamamme Suomea hiukan heikosti puhuva mies oli näemmä viettänyt yön samassa hotellissa, ja kertoi säätiedoituksen ennustaneen Kilpisjärvelle jopa +25C. Otimme tämän vastaan hieman huumorilla. Ensimmäiset sata kilometriä olivat aika kosteat, mutta sitten keli muuttui vähitellen kuivemmaksi ja lämpötilakin nousi. Keskustelimme matkan aikana muutamaan otteeseen päivän reitin muuttamisesta. Alkuperäisenä tarkoituksena oli ajella Tromssasta suoraan Altaan käytännössä E6:sta pitkin. Kilpisjärven kylttien myötä päätös oli yksimielinen, ajelisimme päivän aikana siis Kilpisjärven, Enontekiön ja Kautokeinon kautta Altaan.
Kilpisjärvelle saavuttuamme ihmettelimme piilossa olevaa hellettä, onneksi sentään aurinko paistoi. Kilpisjärven kylä kuuluu Enontekiön kuntaan. Kylän alueella sijaitsee myös Suomen ainoat yli kilometrin korkuiset tunturit, näistä Saana-tunturi on varmasti se tunnetuin, ja sen korkeus on 1029 metriä. Kylästä löytyy korkeiden tuntureiden lisäksi myös kolmen valtion rajapiste.
Kilpisjärvellä suoritimme ruokailun. Norjassa tiskin takana on aina hymyilevä nuori vaalea nainen, jonka hymy ei hyydy koskaan. Suomessa ensi kontakti tiskintakaiseen henkilökuntaan oli taas varsin normaali: ”haluutsä jotain juomista, tähän kuuluu vain vesi, salaatti ei kans kuulu tähän hintaan”, ja äänensävy taas sellainen, että jos ei olisi ollut nälkä, olisi ruoka jäänyt tilaamatta. Yllättävästi sitä kaipasi takaisin Norjan puolelle.
Kilpisjärveltä jatkoimme matkaa kohti Enontekiötä. Suomen puolella tiet olivat tylsääkin tylsempiä, mutka ja todella pitkä suora, ja tätä toistui kymmeniä ellei jopa satoja kilometrejä. Vasta Kautokeinon jälkeen tiessä alkoi näkyä motoristin kaipaamia tiukempia kurveja. Hiukan ennen Altaa ajelimme tovin jotain rotkon pohjaa pitkin, ja tien vierestä suoraan ylös nousevat kalliot nostivat taas mielialaa.
Altaan saavuimme reittimuutoksista huolimatta hyvissä ajoin, ja hotellin ravintolakin oli vielä auki, joten iltapalaa ja olutta palan painikkeeksi saimme nopeasti. Sinällään Altaan tutustuminen ei oikein innostanut, sillä päivän kilometrimäärä oli kuitenkin vetänyt miehistä jo parhaimman terän.
Päivä 7, Torstai 4.7.2013, Hammerfest ja pyörämurheita osa 2
Altasta matka jatkui aurinkoisessa, mutta hiukan viileässä kelissä kohti Hammerfestiä. Matkalla ihmettelimme todella suuria laaksoja, jotka olivat aivan autioita.
Hammerfestiin saavuimme puolen päivän aikoihin. Reissumme kohteena kaupungissa oli Struven linjan piste. Struven linja on 1800-luvulla perustettu kolmiomittausketju, jolla oli tarkoitus selvittää maapallon koko ja muoto. Aikaisemmin 1700-luvulla oli jo todettu, että maapallo on navoiltaan litistynyt. Pisteitä ketjussa oli 265 ja ne ovat nykyään Unescon maailmanperintöluettelossa. Syy tällä pisteellä poikkeamiseen oli se, että olin melkein tarkalleen 30 vuotta aikaisemmin samalla pisteellä.
Pisteellä vierailun jälkeen Miikka valitti pyöränsä etupäästä kuuluvasta vikinästä. Miikka itse epäili vikinän tulevan mekaanisesta nopeusmittarin pyörittimestä, mutta isompana riskinä oli, että etupään laakerit olisivat sanoneet sopimuksensa irti. Pysähdyimme Hammerfestin museolla kahvilla, ja kahvilan pihassa tutkimme vikinän aiheuttajaa tarkemmin. Lopullinen syy selviäisi vain irroittamalla eturengas. Museon pihalla eturenkaan irroittaminen oli kuitenkin hieman hankalaa, joten poikkesimme paikallisessa motohuollossa. Syyksi paljastui onneksi juuri Miikkan epäilemä nopeusmittarin pyöritin. Vikinästä päästiin eroon nopeasti, tosin Miikka joutui ajelemaan ilman nopeusmittaria reissun loppuun.
Matka onneksi jatkui koko komppanialla, ja jatkoimme matkaa kohti matkamme toista pistettä, eli Nordkappia. Viimeinen sata kilometriä Nordkappia kohden tuntui loputtomalta jäämeren ranta-ajelulta. Pysähdyimme muutamia kertoja kuvailemaan hienoja maisemia ja viimeisen kerran ennen meren alittavaa Nordkappin tunnelia.
Itse Nordkapp sijaitsee saaressa, ja sinne ajellaan lähes 7 km pituisen meren ali kulkevaa tunnelia myöten. Syvimmillään tunneli käy 212 metriä merenpinnan alapuolella. Lämpötila tunnelissa tipahti reissulla +7 asteeseen. Matkalla kohti Nordkappia on vielä toinenkin tunneli, joka on pituudeltaan vain 4 km.
Saavuimme Honningsvågiin hyvissä ajoin, ja aikaa olisi vielä ollut ajella Nordkappiin asti. Matkakumppanit kuitenkin päättivät, että ajellaan sinne vasta huomenna. Sinällään päätös oli järkevä, koska seuraavalle päivälle oli aika marginaalisesti ajettavaa. Hotellin pihassa oli pariskunta lähdössä Nordkappia katsomaan, koska sääennusteet lupasivat seuraavalle päivälle kuulemma heikompaa keliä. Uudehkolla BMW f800GT:llä ajellut naispuolinen motoristi, kyseli josko olimme muutamia päiviä sitten Bodo-Moskenes-lautalla samaan aikaan. Hänen pyöränsä oli kertomansa mukaan ollut allekirjoittaneen pyörän vieressä. Totesimme, että pieni on maailma, mutta toisaalta motoristeja on liikkeellä Norjassa todella isoja määriä, eikä pohjoisessa kauhean monta erilaista tapaa tai reittiä ole ajella.
Honningsvågin kaupunki tuhottiin toisessa maailmansodassa kirkkoa lukuunottamatta täysin, ja asukkaat evakuoitiin muualle. Kaupunki on rakennettu 1950-luvulla uudelleen. Muutamia uusia taloja tai matkamuistomyymälöitä lukuunottamatta kaupunki oli kuin aikamatka 1950-luvulle. Talot repsottivat joka paikasta.
Kävelimme loputtomalta tuntuvan matkan kaupungin keskustaan oluelle. Yksi reissu tavoitteista oli myös maistaa kuningasrapua. Jatkoimme yhden paikallisen kahvilan terassilla nautitun oluen jälkeen ravintolaan, jossa tätä herkkua oli tarjolla. Muutama hassu ravunkuori sisältöineen maksoi lähemmäs 70 euroa. Expensive yeah, muistui taas mieleen, kun nautiskelimme rapuherkkua. Hyvää oli, se täytyy kyllä myöntää!
Ruokailun aikana kaupungin satamaan saapui hervottoman kokoinen risteilyalus, ja aluksesta purkaitui tuhansia turisteja satamaan. Turistit ohjattiin lähellä sijaitsevaan rihkamamyymälään, ja sen jälkeen busseihin, joilla heidät vietiin Nordkappiin. Osa tyytyi nähtävästi ostamaan Nordkapp-paidat suoraan Honningsvågin myymälästä. Joka tapauksessa bussiralli oli melkoista. Kaupungin esitteen mukaan Honningsvåg on pohjois-Norjan satamista suurin.
Matkalla kohti majoitusta, päätimme vielä pysähtyä kaupassa ostamassa iltaoluet ja jotain suolaista naposteltavaa. Kaikesta vapaamielisyydestään huolimatta alkoholimyynti on Norjassa todella tiukkaa. Arkipäivänä kello 20 jälkeen ei kaupoista alkoholia saa. Iltaolut vaihtui näin kolaan.
Päivä 8, Perjantai 5.7.2013, Nordkapp
Keli oli jälleen mitä mainioin, aurinkoa ja varsin mukavat lämpötilat +16. Honningsvågista on Nordkappiin varsin lyhyt matka, 36 km suuntaansa. Motoristien lisäksi liikkeellä oli vain busseja ja asuntoautoja. Mukavien mutkien jälkeen, mutta varsin rajussa ja puuskittaisessa sivutuulessa saavuimme Nordkappiin.
Kovalla mainostuksella on luotu käsite, että tämä olis Euroopan pohjoisin piste. Tämähän ei tietenkään pidä paikkaansa. Oikea piste on toisella niemellä, ja sinne vaan ei pääse linja-autolla, joten titteli on päätetty antaa Nordkappille. Oikeaan pohjoiseen pisteeseen pääsee kyllä merkittyä polkua pitkin kävellen. Pituutta polulla on 9 km suuntaansa. Sinällään Nordkapp on hieno paikka, ja kalliolta tuntui olevan käsittämättömän pitkä matka alas mereen.
Nordkappiin pääsy merkitsi myös reissun käännekohtaa, sillä tähän asti oli pyörä kulkenut kotoa pois, mutta Nordkappissa käänsimme mopot takaisin etelään ja kotia kohti. Paluumatkalla mantereelle ei rantatie vuonojen varsilla tuntunut enää lainkaan niin pitkältä. Ajelimme vielä tovin jäämeren rantaa myöten, kunnes Lakselvissä käännyimme kohti etelää.
Ajettavaa päivälle oli vain 300 km, ja siitä suoriuduimme varsin nopeasti. Matkalla pysähdyimme syömään Lakselvissä. Harmittelin reissumme ajankohtaa, sillä viikko myöhemmin kaupungissa olisi ollut ”suuri” Midnats rock-tapahtuma, jossa esiintyjinä mm. Nightwish ja Samantha Fox. Aikataulussa oli pysyttävä, joten Samantha Foxin avut ja kyvyt jäivät näkemättä. Olimme majoituksessa Karasjokissa jo kello 16. Vaihdoimme mökin kokoluokkaa isompaan saunalliseen versioon. Haimme läheisestä kaupasta saunaoluet, ja laitoimme saunan lämpenemään. Ilta kuluikin näin varsin rattoisasti.
Leirintäalueella oli iso tiipi, jossa oli mahdollisuus grillailla ruokaa. Saunomisen jälkeen lähdimme grillailemaan makkaraa. Tiipissä tutustuimme vanhempaan herrasmieheen ja hänen vaimoonsa. Mies kertoi syntyneensä Honningsvågissa ennen sotia, ja palaavansa sinne nyt ensimmäistä kertaa sitten kaupungin tuhon. Kovat olivat odotukset herralla, emmekä malttaneet rikkoa kuvitelmia.
Päivä 9, Lauantai 6.7.2013 Luostolle
Aamulla satoi jälleen aika reippaasti, ja puimme sadeasut heti lähtiessämme. Allekirjoittaneen saapassuojissa oli iso reikä, josta vesi pääsi valumaan saappaan päälle, ja sitä myöten kastelemaan saappaan sisällön. Ajelimme Karasjokista aina Ivaloon asti, jossa poikkesimme huoltoasemalle kuivattelemaan, ja samalla söimme myös lounaan. Miikka oli jo keväällä sanonut välttävänsä reissusuunnitelmaan kuuluneen itä-Suomen kierroksen, joten tiemme erkanivat nyt. Me tulisimme jatkamaan kohti itää ja Miikka kohti länttä.
Matkalla etelään bongasimme Kultamuseon, joka kuulosti varsin mielenkiintoiselta. Poikkesimme tekemään pikaisen kierroksen kullanhuuhdonnan historiasta ja saloista. Varsinkin tarinat kullanhuuhtojien elämästä Lapissa olivat erittäin mielenkiintoisia ja varsin hauskoja. Pääsylippu museoon maksoi 8 euroa, joka mielestäni oli ihan sopiva hinta museon tarjonnasta.
Suunnistin Juhan kanssa ensin Sodankylään, josta meidän piti ajella suoraan Luostolle. Navigointivirheen vuoksi suunnaksi osuikin Pelkosenniemi. Virhe ei sinällään haitannut, sillä aikaa oli reippaasti, ja keli oli hyvä. Eräs rokkari oli kuulemma kotoisin tältä pieneltä paikkakunnalta, joten käytimme eksymisen hyväksemme, ja poikkesimme kylän yllättävän pienelle torille kuvaamaan rokkarin patsaan.
Pelkosenniemeltä otimme suuntimaksi Pyhätunturin ja lopulta Luostotunturin. Luostolta olin varannut mökkimajoituksen saunalla. Sauna ja pikainen pistäytyminen läheisen hotelli Luostotunturin terassilla saivat motoristit painumaan unille. Seuraavalle päivälle olisi suoritettavana aika paljon kilometrejä.
Hiukan jälkeen puolen yön tuli Miikkalta tekstiviesti, jossa ilmoitti saapuneensa kotiin. Ajomatkaa hänelle tuli tälle päivälle reipas 1200 km.
Päivä 10, Sunnuntai 7.7.2013, Pistäytyminen Raatteentiellä ja kierot savolaiset
Viimeistä edellinen päivä alkoi varsin viileässä kelissä, mutta onneksi aurinko paistoi. Ajopuvun alle pukemani lämpökerrasto tuli kyllä tarpeeseen.
Päivän ensimmäinen osuus olisi ajelu Luostolta Raatteentielle, joka kilometreissä tarkoitti n. 260. Alussa pitkät Kainuun suorat tieosuudet puuduttivat, mutta vähitellen saimme nauttia myös mutkista. Hiukan ennen Suomussalmelle saapumista pysähdyimme jonkin kyläpahasen huoltoasemalle jäätelölle. Huoltoaseman pihalla jäätelöä syödessä totesin, että onpas tässä rauhallinen paikka, sillä autoja meni ohi varmaan se yksi. Huoltamo oli vanha kunnon huoltamo rasvamonttuineen kaikkineen. Vastaavia huoltamoita ei montaa enää Suomen maassa ole, sillä ABC-ketju on valitettavasti onnistunut ajamaan nämä pienet yrittäjät ahdinkoon.
Lämpötilakin oli vähitellen noussut jo mukaviin +20 lukemiin, ja lämpökerrastostakin oli päästävä eroon, joten suoritimme samalla kuoriutumisen ylimääräisestä kerroksesta.
Reittimme vei Kemijärven ja Kuusamon kautta Suomussalmelle. Raatteentien alussa on Raatteen taistelusta kertova museo nimeltään Raatteen portti. Museon vieressä on taistelun muistomerkki, jossa jokaista taistelussa kaatunutta kohti on yksi iso kivi. Muistomerkin keskellä on taideteos, jossa roikkuu yksi tuulessa soiva kello jokaista talvisodan päivää kohden.
Raatteentie on pituudeltaan n. 9 km, ja sen päässä on entiseen ulkoasuunsa entisöity vartiointimuseo. Raatteentien viimeisen osuuden eli n. 800 metrin ajamainen olisi vaatinut lupaa rajavartiolaitokselta. Tätä lupaa ei meillä ollut, joten teimme vartiointimuseoon tutustumisen jälkeen u-käännöksen, ja palasimme Raatteen portille.
Raatteen portilta jatkoimme matkaa kohti Suomussalmea, josta jatkoimme 5-tietä pitkin kohti Iisalmea. Iisalmesta olin varannut hotellihuoneen. Samalla saimme kokea savolaisen kierouden. Olin alun perin varannut kolmen hengen huoneen ja vahingossa siten, että olin myös maksanut huoneen jo etukäteen. Yritin respassa vaihtaa huonetta pienempään, mutta rahoja kuulemma ei olisi enää saanut takaisin. Pienemmän huoneen sijaan meille tarjottiin hotellin sviitti omalla saunalla. Tartuimme tähän vaihtoehtoon. Huoneessa totesimme, että olimme saaneet hienoilla vaaleanpunaisilla peitoilla varustetun parisängyn. Onneksi parisängyn vuoteet sai erotettua, ja vaaleanpunaisuuskin oli vain päiväpeitossa.
Itse kaupunki oli sunnuntaina tavallisen hiljainen. Pubissakin oli melko hiljaista. Reissu alkoi olla viimeistä päivää lukuunottamatta paketissa, eikä Iisalmen kaupungin tarkempi tutustuminen jaksanut enää innostaa.
Päivä 11, Maanantai 8.7.2013, Viimeinen legi kotiin
Viimeisen reissupäivän tavoite oli vain ajella kotiin. Matkaa Iisalmesta kotiin oli 450 km. Lähtiessämme Iisalmesta, oli keli aurinkoinen ja lämpötila mukavat +17 astetta. Matkalla keli kuitenkin kylmeni, aurinko painui pilvien taakse, ja välillä jopa ripotti vettä. Ajelimme Pielaveden, Viitasaaren ja Kannonkosken kautta Saarijärvelle, jossa pidimme lämmittelytauon. Hiukan ennen Saarijärveä veljeni oli soitellut, joten lämmittelytauon aikana soittelin hänelle. Hän oli parhaillaan sukuloimassa Ähtärissä, ja kutsui meidät kaffeelle. Ähtäri olisi joka tapauksessa ollut meidän reitin varrella, ja kahvikin kelpaisi, joten ajelimme Saarijärveltä Ähtäriin.
Kahvittelun ja kuulumisten vaihdon jälkeen jatkoimme matkaa Virroille, jossa päivän kilometrejä oli jäljellä enää hiukan yli sata. Päätimme Juhan kanssa reissun Kankaanpään Shellille. Juha lähti kohti Huittista ja minä kohti Poria.
Jälkisanat
Jälleen kerran totesin sen, ettei majoituksia kannata varata etukäteen. Osa päivistä oli verrattaen lyhykäisiä. Kilometrejä olisi voinut helposti ajella enemmänkin. Mitalin toinen puoli on kuitenkin se, että meille osui tärkeille Lofoottien ja Nordkappin päiville erittäin hienot säät. Mikäli olisimme ajelleet eri aikataululla, olisi sääkin saattanut olla paljon huonompi, sillä pohjoisessa säätila voi muuttua muutaman päivän aikana todella paljon. Yhtenä päivänä saattaa olla mukavat +20C, ja seuraavana sataa lunta.
Majoitusten varaaminen internetin varauspalveluiden kautta on myös melkoista lottoarvontaa. Kuvista ei välttämättä tiedä millainen majoitus tulee oikeasti olemaan.
Yleisesti ottaen reissu oli niin hyvä, että seuraavan vuoden reissun teema ja kujeet ovat jo suunnittelupöydällä.