Reissulle piti alunperin lähteä viisihenkinen porukka. Kilpisjärven rajanylityspaikan kilometrijonot säikyttivät osan matkasta pois ja reissulle lähtikin vain kaksi uskaliasta motoristia, mutta yksi rohkastui jäkikäteen ja päätti lähteä osalle matkaa ja liittyi meidän seuraan myöhemmin.
Reitti
10.7.2021 Siirtymää pohjoiseen
Ruotsin läpi ajaminen Lofooteille ei oikein innostanut, koska Norjan koronakartoissa Pohjois-Ruotsi näytti punaiselta. Päädyimme siis ajamaan Norjaan Kilpisjärven kautta. Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli siirtyminen Kemiin. Pitkälle ajopäivälle oli luvattu kuivaa keliä, mutta ikävästi reippaita hellelukemia. Majoituimme Kemissä Hotelli Toivolaan, jonka huoneet olivat saaneet saneerauksen jokunen aika sitten, sillä ne olivat erittäin siistit ja nykyaikaiset. Ainoa haitta oli siirrettävä ilmastointikone, jota ei voinut pitää päällä metelin vuoksi yön aikana. Tämän pienen haitan korvasi kuitenkin hyvin edullinen hinta, sillä yö maksoi vain 47,50€ ja se sisälsi erittäin hyvän ja kattavan aamiaisen.
Illan aikana saimmekin yhdeltä jonoja säikähtäneeltä porukkamme jäseneltä viestin, että liittyisi meidän matkaamme mukaan viikon kuluttua.
11.7.2021 Norjan rajan ylitys
Toinen päivä sujui ensimmäisen tapaan siirtymän merkeissä. Valitsimme hiukan pidemmän, mutta mielekkäämmän reitin Rovaniemen kautta, sillä 8-tietä ajaminen ei innostanut. Poroja näimme päivän aikana vain muutaman kerran. Kittilän ja Muonion kautta saavuimme Kilpisjärvelle hieman neljän jälkeen iltapäivällä. Kilpisjärvellä pidimme myöhäisen lounastauon ja ostimme samalla aamupalatarvikkeita, sillä ensimmäinen majoitukseemme ei kuulunut aamupalaa.
Rajalla meidän edessä oli autoja vain kahdeksan kappaletta. Mistään kilometrijonoista ei ollut tietoakaan, vaikka seuraavana maanantaina koronalukemat nähtävästi ainakin Etelä-Suomessa tulisivat estämään maahan pääsyn ilman tuplarokotteita. Olimme saaneet jo molemmat koronarokotukset, joten rajaviranomaisen päästyä meidän kohdalle, toivotteli hän meille hyvää matkaa. Aikaa rajalla meni noin 25 minuuttia.
Norjan ensimmäinen majoituksemme oli Skibotnissa, jonne oli matkaa hiukan alle kolmekymmentä kilometriä. Suihkun jälkeen suuntasimme katsomaan majoitusalueen isännän kanssa jalkapallon EM-kisojen finaalia. Itse jaksoin katsoa finaalin aivan loppuun asti, mutta Pertti luovutti jo varsinaisen peliajan lopussa.
12.7.2021 Narvik
Majoituspaikka kehui mökissä olevan keittiön, jossa voisi tehdä ruokaa. Tämä oli kyllä totta vain siltä osin, että mökissä oli jääkaappi, hella ja vedenkeitin. Astiastoa tai muita ruokailuvälineitä ei ollut, joten aamukahvin keittäminen ei onnistunut. Lusikankin jouduimme taiteilemaan jugurttipurkin kannesta.
Helteisten päivien jälkeen meitä odotti aamulla viileä ja sateinen keli. Kahden pitkän siirtymäpäivän jälkeen olin onneksi suunnitellut lyhyen päivän. Matkamme vei Skibotnista Narvikiin. Norjassa ei reitille ole välillä kovin montaa vaihtoehtoa, ja niin kävi myös tämän päivän ajeluille. Muutamaa mutkaa lukuunottamatta ajoimme varsin tylsää E6-tietä.
Majoittuminen hoitui nopeasti. Pertin suihkutellessa siirryin itse pihalle hoitelemaan moottoripyöräkauppoja. Minulla oli samaan aikaan yksi moottoripyöristäni myynnissä ja vahva ostajaehdokas otti yhteyttä reissun aikana. Sain hoidettua asioita hyvin eteenpäin ja vihdoin Perttikin ilmestyi paikalle.
Päivän aikana Pertin ketjurasvarin kiinnitys oli hajonnut ja samalla rikkonut ketjusuojan, eikä rasvari ohjannut enää öljyä ketjun päälle. Rasvarin korjaus olisi reissussa ollut hankalaa. Lähdimme etsimään paikallista Thanssen-ryhmän kauppaa, josta saisimme ketjulle sopivan voiteluaineen. Kauppa sijaitsi ihan vieressä, mutta junaradan toisella puolella. Matkaa sinne tuli pitkälti toista kilometriä.
Narvikissa on asukkaita noin 20 tuhatta, mutta väkeä oli kaupungilla liikkeellä ison kaupungin verran. Suurin osa varmaan norjalaisia turisteja. Kävelimme pitkin Narvikin katuja, kunnes bongasimme kadulta pubin, jonne menimme lepuuttamaan jalkojamme ja nauttimaan oluet. Oluiden ääressä pohdimme illallispaikkaa. Olin itse nähnyt hotellin vieressä kiinalaisen ravintolan ja päätimme mennä sinne syömään. Tämä osoittautuikin hyväksi päätökseksi, sillä ruoka oli erittäin hyvää ja annokset olivat riittävän isoja.
Hotellilla törmäsimme kahteen suomalaiseen motoristiin, jotka olivat myös suuntaamassa Lofooteille. Mikäli oikein ymmärsin, niin sääennusteissa luvatut sateet kuitenkin olivat muuttamassa heidän suunnitelmiaan.
13.7.2021 Sateisesta Narvikista sateisille Lofooteille
Aamiaisen jälkeen yritin turhaan kysellä myöhäisempää checkouttia hotellista, jotta ehtisimme kunnolla tutustumaan kadun toisella puolella sijaitsevaan Narvikin sotamuseoon. Meille jäi museoon tutustumiseen aikaa vain tunnin verran. Museo oli hieno ja siellä olisi kyllä voinut käyttää helposti toisenkin tunnin ja tutustua paremmin kohteisiin ja teksteihin. Pääsylippu kustansi 130 NOK.
Museon jälkeen siirsimme lähtöä sekä sateen vuoksi, että minulla meneillään olevien moottoripyöräkauppojen vuoksi. Kauppojen valmistuttua, lähdimme Narvikista kohti Lofootteja noin yhden aikaan. Matkan aikana saimme sadetta välillä varsin runsaastikin ja osassa matkaa oli kuivaa.
Päivän aikana olin todennut ketjujen olevan varsin löysällä. Yleensä olen käyttänyt DIDin ketjuja, mutta tällä kertaa menin ansaan ja ostin JT:n ketjut. Melkoista kuraa tuntuivat olevan, sillä jouduin kiristämään ketjuja useaan otteeseen reissun aikana. DIDin ketjuilla en ole ikinä joutunut reissujen aikana tekemään kiristystoimenpiteitä ja tämän vuoksi en osannut edes ottaa mukaan tarvittavia työkaluja. Pohdimme jo paikalliseen autojen huoltoliikkeeseen menemistä ja työkaluja lainausta varten, kunnes yhden mutkan takana eteemme osui Bilteman myymälä. Myös Pertti päätti ostaa työkaluja, sillä hänenkin ketjut olivat löystyneet matkan aikana. Tarvittavat työkalut mukana jatkoimme matkaa majoitukseen, jossa suoritimme ensimmäiseksi ketjujen kiristyksen.
Majoituksen olin varannut Kabelvågista ja se sijaitsi jonkinlaisessa oppilaitoksessa, mutta huone oli todella siisti ja saniteettitila uusi. Kyselin majoituksen vastaanotosta mahdollisia ruokapaikkoja. Tyttö siellä kertoi Kabelvågin olevan melko pieni kylä ja ruokapaikkoja olevan vain kaksi kiinalainen ravintola ja hampurilaispaikka. Norjassa hampurilaisia tulee välillä pakostakin syötyä vuosien tarpeiksi ja valitsimme illallispaikaksi jälleen kerran kiinalaisen ravintolan. Ruoka tässä ravintolassa ei ollut ihan samaa tasoa kuin Narvikisissa, mutta kyllä silläkin vatsa täyttyi ja nälkä siirtyi eteenpäin. Illallisen jälkeen kävimme vielä tarkistamassa hampurilaispaikan oluen merkeissä.
14.7. Lofootteja auringonpaisteessa
Aamiainen oli erittäin hyvä ja monipuolinen. Päivän sääennusteissa näkyi jo auringonpaistetta puolen päivän jälkeen. Aamulla ajelimme ensin hieman reittiämme takaisin Svolværiin, jossa tutustuimme Lofoottien sotamuseon sisältöön. Sotamuseo on yksityinen ja pitää sisällään todella paljon sota-aikaista esineistöä. Museossa aika kuluikin kuin siivillä ja selvisimme jopa Gestapon kuulusteluhuoneestakin hengissä.
Museovierailun jälkeen taivas oli vielä pilvinen, mutta keli oli kuiva lähtiessämme ajelemaan kohti Moskenesia. Matkalla taivas avautui vähitellen ja saimme muutaman sateisen päivän jälkeen nauttia auringosta loppupäivän. Lofootit ovat parasta juuri auringonpaisteessa ja käytimmekin hyvää keliä syynä pysähtyä usein ottamaan kuvia.
Matkalla oli myös Lofoottien viikinkimuseo, jonne olimme ajatelleet tutustua. Parkkipaikka oli aivan täynnä autoja ja väkeä saapui jatkuvasti lisää. Päätimme jättää museovierailun tekemättä.
Saavuimme Leknesiin sopivasti lounasaikaan ja pysähdyimme syömään samassa pitseriassa, jossa olin aikaisemmallakin Lofoottien reissulla syönyt. Tällä kertaa pitsan sijaan otin salaatin. Leknesin jälkeen teimme pienen kierroksen sorallekin. Maisemat soratien varrella olivatkin vierailun arvoisia.
Pysähdyimme hieman ennen Moskenesia lyhyelle juomatauolle ja samalla huomasin, että seuraavaksi päiväksi ostamamme lauttaliput Moskenesistä Bodøn olivat peruttu sään vuoksi. Reissumme aikataulu oli nyt vaarassa, koska olin varannut kaikki reissun majoitukset valmiiksi. Ilman lauttaa seuraavan päivän ajomatkaksi olisi tullut lähes 600 km, joka norjan teillä on aivan mahdottomuus. Jatkoimme matkaa majoitukseen Solvgardeniin ja majoituksen pihassa tarkistimme seuraavan päivän lauttatilanteen.
Kaikki muut lautat olivat täynnä, mutta 9:45 lähtevällä lautalla olisi tilaa. Lautta kiertäisi kauempana olevia saaria ja kestäisi mukavat 7 tuntia. Ostimme uudet liput tähän lauttaan, jotta reissumme pysyisi päivien osalta aikataulussa. Huonot keliolosuhteet eivät nähtävästi tätä lauttaa haitanneet, minkä tulimme seuraavana päivänä huomaamaan. Koronan vuoksi lauttojen kapasiteettia on alennettu kolmasosan verran.
Majoittumisen jälkeen kävelimme läheiseen ravintolaan syömään iltapalaa ja sen jälkeen melko nopeasti nukkumaan.
15.7. Meripäivä
Vaihtuneen lauttayhteyden vuoksi aikataulumme tälle päivälle meni uusiksi. Lautta lähtisi varttia vaille kymmenen ja matka-aika olisi vähintään seitsemän tuntia. Lautta näytti paljon pienemmältä kuin se lautta, jonka kyydissä meidän olisi alunperin pitänyt matkustaa. Satamahenkilökunta varmistelikin meiltä, että ollaanko oikeasti menossa tällä lautalla. Olimmekin lautalla ainoat moottoripyörät. Sidontaliinoja riittikin yllin kyllin ja sidoimmekin pyörät varsin monella liinalla kiinni tulevia myrskyjä varten.
Pahimmat keinutukset saimme lautan matkalla kohti Værøy:n ja Røstin saaria, koska tällöin aallokko osui laivan kulkusuuntaan nähden vastaan. Osassa matkaa näytti aivan kuin ikkunaan olisi satanut räntää. Matka Røstin saarelta kohti Bodota olikin rauhallisempi. Pertin teräsvatsa ei keinutuksesta välittänyt, mutta allekirjoittaneen maakrapuvatsa oli hieman kovilla tuntikausia jatkuvassa keinumisessa. Røstin saarella odottelimme lähtöä satamassa pitkän ajan. Laivalla kuulutettiin monien autojen omistajia autokannelle. Välillä matkustajat nauroivatkin kuulutuksille.
Satamaan saavuimme odottelusta ja kelistä johtuen puoli kuuden maissa paljon aikataulusta jäljessä. Matkaa majoitukseen Glomfjordissa oli vielä ajettavaa 135 km. Matkalla saimme niin sadetta kuin varsin voimakasta tuulta, sillä ainoa mahdollinen reitti vei myrskypäivänä rannikkoa myöten. Saavuimme majoitukseen vasta hieman ennen kahdeksaa ja ehdimme viime hetkellä tilaamaan iltapalaa hotellin ravintolasta, sillä se menisi kiinni kahdeksalta. Nopean vaatteiden vaihdon jälkeen lähdimme suoraan ruokapöytään, jossa tilatut ruuat odottivat meitä.
Illalla kävin vielä hotellin parkkipaikan toisella puolella sijaitsevassa ruokakaupassa hakemassa juomista seuraavaksi päiväksi. Samalla sain mukavan muistutuksen sateesta, sillä parkkipaikan sain ylittää kaatosateessa.
16.7. Siirtymää etelään
Aamulla sateinen keli jatkui, kun pakkailimme moottoripyöriämme hotellin pihassa. Itse laitoin heti sadeasun päälle, mutta Pertti lähti rohkeasti ilman. Päivälle tulisi osumaan kolme lauttaa, joten huonolla ajoituksella saisimme odotella satamassa pitkäänkin.
Sadetta ei aamulla riittänytkään kovin pitkälle ja ensimmäisen pitkän tunnelin jälkeen tie oli kuiva. Pääsimme ensimmäiseen lauttasatamaan lähes kuivana. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan mm. Svartisenin jäätikköä, joka näkyi tielle vuonon toiselta puolelta. Venematka jäätikölle olisi maksanut vain 20€, mutta jätimme sen tiukan aikataulun vuoksi tällä kertaa tekemättä.
Toinen lauttayhteytemme Jektvikistä Kilboghavniin tulisi olemaan päivän pisin ja kestäisi 45 minuuttia. Saimme odotella satamassa hetken ennen kuin lautta saapui. Tälle lautalle jouduimme henkilökunnan vaatimuksesta sitomaan pyörät. Lautta keinuikin matkalla sen verran paljon, että se oli ihan järkevää. Lauttamatkan aikana reissumme päätyi taas napapiirin eteläpuolelle. Rannikolla napapiirin kohdalla on samankaltainen pallo kuin Nordkappissakin.
Jatkomme matkaa rannikkoa myöden vimeiseen lauttayhteyteen asti, jonka jälkeen reittimme suuntautui enemmän sisämaahan. Hieman ennen Mosjøenia matkamme jatkui ruuhkaista E6-tietä etelään. Matkalla pysähdyimme nauttimaan sekä lounasta että näkymästä Laksforsenin kosken kohdalle. Itse nautin norjalaisen keittiön erikoisen herkun: leivän jonka päällä oli kylmää hernesoppaa. Lounasta nauttiessamme saimme kuunnella kosken pauhua, joka kuului ravintolarakennukseen sisälle saakka.
Muutaman kymmenen kilometriä Troforsin jälkeen irtauduimme E6-tieltä jälleen kohti rannikkoa 76-tielle. Tämä tie oli varsin mukavia mutkia täynnä. Ajoittainen vesisade ja mutkissa ollut irtosora haittasivat matkaamme.
Majoitukseen Vikissä saavuimme kello seitsemän aikaan. Viimeiset kilometrit saimme ajaa sekä vesisateessa että melko puuskittaisessa sivutuulessa. Majoituksen yhteydessä oleva ravintola oli auki aina kymmeneen asti, joten meillä ei ollut kiirettä iltapalalle.
17.7. Reissumme sateisin päivä
Aamulla meillä oli ajettavaa vain kymmenisen kilometriä päivän ainoalle lauttayhteydelle. Lauttayhteyden ajan saimme olla sateensuojassa, sillä pääsimme lautan autokannella sopivasti lauttarakenteiden alle. Muuten erittäin sateisesta päivästä johtuen emme pysähtyneet juuri lainkaan. Saavuimmekin lähes ajallaan sovitulle huoltoasemalle Overhallaan. Juha saapui huoltoasemalle kymmenisen minuuttia myöhemmin.
Nautimme huoltoasemalla lounaaksi hodareita ja muuta pikaruokaa sekä täytimme tankit. Matka jatkui kosteissa merkeissä. Sadetta tuli suurimman osan ajasta tihkuttaen, mutta välillä aivan kaatamalla.
Pysähdyimme huoltoaseman lipan alle odottelemaan pahimman sateen loppumista. Huoltoaseman ja sen vieressä olevan kirppiksen ovessa oli A4, jossa ilmoitettiin tiloihin sallittavan vain 5 henkilöä samaan aikaan. Nämä olivatkin ainoat rajoitukset, joihin törmäsimme koko reissun aikana.
Sääennusteita tutkiessamme näyttäisi, että saapuessamme majoitukseen Brekstadissa, pitäisi sateiden vihdoin loppua. Sateet jatkuivat runsaina myöhäiseen iltaan asti. Aurinkoa ei kuitenkaan illan aikana näkynyt Brekstadissa vaan sateessa oli vain pieni tauko saapuessamme kaupungiin.
Olin varannut majoituksen erittäin hienosta Hovde Gårdista. Hotellin ravintola vaikutti meille hieman liian hienolta, joten lähdimme etsimään sopivampaa ruokapaikkaa lähempää kaupungin keskustasta. Joukkoomme liittynyt Juhakin oli majoittunut keskustan tuntumaan. Hänen majoituksen alakerrasta löytyikin sopiva pitseria, jossa sovimme tapaavamme illallisen merkeissä.
Kävimme ennen ruokailua läheisessä kaupassa ostamassa jotain matkalla tarvittavia kulutustavaroita ja palatessamme ravintolaan, näimme vieressä jonkinlaisen pubin juuri availevan oviaan.
Herkullisten pitsojen jälkeen päätimme käydä vielä pubissa katsomassa tilannetta. Saimme olla yhtä muuta asiakasta lukuunottamatta pubissa aivan oman porukan kesken. Pubi oli myös ensimmäinen paikka, jossa meiltä tultiin pyytämään nimiä ja puhelinnumeroita koronalistaan. Listoja olimme nähneet monissa paikoissa aikaisemminkin, mutta olimme sivuuttaneet ne. Pubin screenillä pyörivät diskojumputusvideot eivät meitäkään siellä kauaa pidätelleet.
Paluumatka majoitukseen tapahtui tietenkin tuulessa ja sateessa.
18.7. Sateet väistyvät
Päivälle oli kaksi lauttayhteyttä, joista ensimmäinen oli heti aamulla ja toinen aivan päivän päätteeksi. Satamaan oli majoituksesta matkaa muutama sata metriä. Odottelimme Pertin kanssa satamassa Juhaa, jota ei näkynyt missään. Nopealla puhelinsoitolla saimme miehen oikeaan satamaan ja mukaan matkaan. Hän oli ajanut väärään satamaan, josta lautta lähtisi ihan eri paikkaan.
Lauttayhteyden jälkeen saimme totuttuun tyyliin vesisateen niskaamme. Sateessa jatkoimme matkaa kohti Orkangeria, jonka jälkeen jatkoimme matkaa kohti Løkkenia. Sateiseen keliin sopi hyvin pysähdys paikkakunnan Rautatie- ja teollisuusmuseossa. Museo ei ollut mikään iso, mutta varsin mielenkiintoinen. Museossa kerrottiin paikallisen rautatien merkitystä toisen maailmansodan tapahtumissa. Museon toisessa osassa kerrottiin kaivostoiminnan historiasta.
Løkkenista matkamme vei rannikolle Kristiansandiin. Kaupunkiin saavuimme juuri sopivasti lounasaikaan. Nopean etsimisen jälkeen löysimmekin pitserian, jossa nautimme todella hyvät pannupitsat. Pannupitsat olivat niin täyttäviä, että puolenkin syömisessä oli jo työtä. Kristiansandista suuntamme vei kohti Atlantichavveienia. Tämän olinkin todennut jo vuoden 2015 Norjan reissulla olevan melkoinen ylimarkkinoitu turistirysä. Pysähdyimme ottamaan muutamat kuvat hassusta sillasta ja jatkoimme matkaa.
Atlantichavveienillä sateet olivat väistyneet ja auringonsäteitä näkyi jo taivaalla. Vihdoinkin kelit muuttuisivat paremmiksi. Tämän päivän sateet olivatkin viimeiset sateet koko reissulla. Loppureissun ajan saimme nauttia aurinkoisista keleistä.
Moldesta otimme vielä päivän toisen lauttayhteyden ja sen jälkeen matkaa majoitukseen oli enää muutama kilometri. Oluiden jälkeen päädyimme kadun toisella puolella sijaitsevaan italialaiseen ravintolaan illalliselle. Herkulliset pastat täyttivät tyhjät vatsamme. Ruuan jälkeen olikin aika mennä nukkumaan, sillä seuraavalle päivälle olisi tarjolla Norjan tunnetuimpia kohteita.
19.7. Peikkopolkua ja pyörämurheita
Peikkopolku- ja Dalsnibba-päiville oli tarjolla aurinkoista ja kuivaa keliä. Useamman sateisen päivän jälkeen tämä tuntui todella hyvältä. Peikkopolulle oli matkaa vain 60 kilometriä. Otimme aamulla hieman myöhäisemmän lähdön, jotta aurinko olisi ehtinyt nousta riittävästi.
Edellisellä Peikkopolun vierailulla vuoden 2015 heinäkuussa satoi räntää ja vettä ja koko tie oli aivan sumun peitossa. Tällä kertaa keli oli kohdallaan. Pysähdyimme matkalla muutamaan otteeseen kuvaamaan maisemia sekä Peikkopolun turistikeskuksessa.
Peikkopolun jälkeen jatkoimme matkaa kohti päivän ainoaa lauttayhteyttä, joka veisi Eidsdaliin. Juha ilmoittii matkalla, että vaihteet eivät vaihdu hänen moottoripyörässään kunnolla. Pysähdyimme Syltessä huoltoasemalla tutkimaan asiaa tarkemmin. Mitään ulkoisesti havaittavaa mekaanista vikaa ei näyttänyt olevan. Vaihteet näemmä vaihtuisivat, jos vaihdepoljinta rynkyttäisi toistuvasti. Soitimme Bergeniin merkkihuoltoon ja sovimme, että tuomme pyörän sinne parin päivän päästä. Olisimme joka tapauksessa ajamassa Bergeniin, joten tästä ei tulisi ylimääräistä kierrosta matkaamme. Juhan päätöksellä jatkoimme matkaa.
Kymmenen kilometriä ennen Geirangeria eivät vaihteet enää vaihtuneet ollenkaan ja viides vaihde oli jäänyt päälle. Matkan jatkaminen tällä vaihteella olisi mahdotonta. Juha soitti vakuutusyhtiöön ja jäi odottelemaan hinauspalvelun saapumista. Kävimme läpi vaihtoehtoja matkan jatkamiselle. Olisimme kyllä voineet kyyditä Juhan Bergeniin, josta olisi päässyt helposti lentokoneella Osloon ja sieltä Suomeen. Juhalla oli kuitenkin tahtotila saada pyörä kuntoon ja ajaa se kotiin. Tämä tarkoitti sitä, että meidän matkamme eroaisivat tässä kohtaa. Odottelimme muutaman tunnin asioiden varmistumista ja jatkoimme matkaa, sillä meillä olisi matkaa seuraavaan majoitukseen vielä yli 200 kilometriä. Olin varannut koko reissulle majoitukset etukäteen, joten niiden peruuttaminen olisi muuttanut meidän osalta reissua. Kaikkia ei olisi enää tässä kohtaa saanutkaan peruutettua.
Geirangerin ohi ajoimme mahdollisimman nopeasti, sillä kaupunki oli täynnä turisteja. Dalsnibban vierailu oli myös suunnitelmissa ja sinne päätimme Pertin kanssa myös poiketa. Dalsnibban hinta oli vuosien saatossa kokenut inflaation. Olikohan soratien päällystäminen maksanut oikeasti niin paljon, että 50 NOKin tiemaksu moottoripyörältä vuonna 2009 oli noussut 250 NOKiin niin autolta kuin moottoripyörältäkin. Kävimme ylhäällä ja otimme tarvittavat kuvat. Matka jatkui kohti majoitusta. Suunnitelmissa oli vielä ajaa Gamle Strynefjellsvegen, mutta pyörämurheissa kuluneen ajan vuoksi päätimme jättää sen ajamatta.
Reittimme vei 55-tietä pitkin varsin korkealle. Keli muuttui tuuliseksi ja kylmäksi. Jouduimme lisäämään matkan aikana vaatetusta, sillä tuulisessa kymmenen asteen lämpötilassa ohuella ajotakilla ja t-paidalla ei enää pärjännyt. Majoituksemme sijaitsi Fortunin kylässä hienolla paikalla. Tien toisella puolella oli vesiputous. Saavuimme majoitukseen taas viime tingassa. Sain odotella respassa pitkän tovin ennen kuin sain palvelua ja huoneen avaimet käteeni. Tämä odottelu aiheutti sen, että saimme kiirehtiä vaihtamaan vaatteita, sillä keittiö menisi kiinni aivan hetken kuluttua.
Iltapalaksi nauttimani herkullinen karitsa kuitenkin korvasi hitauden respassa. Juhan kanssa viestittelimmekin päivän aikana ja hänen osaltaan suunnitelmat olivat selvät. Todennäköinen vikapaikka oli jo saatu diagnosoitua. Pyörä menisi paikalliseen pajaan korjattavaksi seuraavana päivänä kello kymmenen. Hänelle oli majoitus ja iltapalakin järjestynyt.
20.7. Bergen
Kirkas ja lämmin aamu saattelivat meidät aamupalalle, joka tässä majoituksessa oli kevyehkö. Päivän tavoitteena olisi päätyä Bergeniin. Aamulla ajoimme varsin hienoa 55-tietä Sognefjordin rantoja myöten aina Songdaliin asti, jossa käännyimme tielle kohti Førdea. Edellisen ja tämän päivän reittimme kiersi laajaa Jostedalsbreenin jäätikköä. Matkalla kohti Førdea bongasimme Norjan jäätikkömuseon. Museo osui sopivasti ajattelemamme kahvitauon kohdalle, joten nautimme kahvit museon kahvilassa ja samalla tutustuimme museon sisältöön. Museossa olikin jäätikköä käsitelty monelta kantilta sen muodostumisesta, fysiologisista ominaisuuksista aina jäätiköiden hyödyntämiseen asti.
Museovierailun aikana saimme Juhalta viestejä, joissa hänen moottoripyörän vian diagnosointi oli osunut oikeaan kohtaan ja pajalla tehtäisiin korjaustoimenpiteitä. Varaosien saaminen olisi tarkoittanut lähes viikon odottelua, joten korjauksella mopo saataisiin ajokuntoon ja ajaen matkalle kohti Suomea nopeasti.
Museon jälkeen pysähdyimme kuvaamaan Jostedalsbreenin jäätikköä, sillä reittimme vei aivan sopivan näköalapisteen kautta. Jäätiköltä jatkoimme matkaa kohti Bergeniä. Tälle päivälle olisi yksi lyhyt lauttayhteys Lavikista. Lauttaa emme joutuneet odottamaan ollenkaan vaan saimme ajaa suoraan sisään.
Bergeniin lähestyminen tarkoittaa hurjaa kasvua autojen määrässä ja samalla keskituntinopeus tippui. Norjassa ajetaan helposti 10 km/h alle nopeusrajoituksen, eikä ohituksia tapahdu juuri lainkaan.
Bergenissä meitä odottikin sitten pieni liikenneongelma. Kaupungin keskustassa oli kaupunginhallinnon päätöksellä yksityisautoilu kielletty. Meidän hotellimme sijaitsi ydinkeskusta-alueella, mutta toisella puolella kaupunkia meidän tulosuuntaan nähden. Yritimme monta kertaa löytää lyhyttä reittiä hotellille, mutta lopulta jouduimme luovuttamaan ja ajamaan keskustasta varsin pitkälle. Pääsimme lopulta kaupungin länsipuolelle ja hotellillekin.
Meille luvattua vartioitua parkkia ei hotellissa ollutkaan vaan pyörät olisi pitänyt jättää pitkälle kaupungin maksulliseen pysäköintiin. Tämä ei saanut meidän osalta kannatusta. Hotellin edessä oli joukko ruotsalaisia pyöriä jo parkissa sähköskoottereiden vieressä ja päätimme myös laittaa omamme näiden pyörien viereen.
Lähdimme tutustumaan Bergenin keskustaan. Ajatuksena oli etsiä sopiva illallispaikka. Yritimme ensin sisälle kiinalaiseen ravintolaan, mutta se oli aivan täynnä ja jono pitkä. Kaupungin keskustassa oli paljon väkeä liikkeellä ja illallispaikan etsiminen oli haasteellista. Useassa ravintolassa oli aivan täyttä. Lopulta löysimme yllättäen ravintolan, jossa oli meidän lisäksi vain muutama muu asiakas. Valitettavasti tämä tarkoitti valikoiman rajoittumista vain pikaruokatyyppisiin annoksiin.
21.7. Stavanger
Olin alunperin varannut tämän päivän majoituksen Tauhun, sillä siitä olisi lyhyt matka seuraavan päivän kohteelle Preikestolenille. Viime hetkellä tapahtuneiden peruutusten vuoksi vaihdoin majoituksen Stavangeriin.
Bergenistä lähtiessämme varmistimme, että navi ohjaa meidät ensin riittävästi ulos kaupungista ennen kuin lähdemme jatkamaan reittimme mukaisesti kohti Stavangeria. Liikenne kaupungin ympäristössä oli ruuhkainen. Kaupunkiin vievillä teillä oli ohituspaikkoja hyvin huonosti ja saimmekin ajella pitkään autoletkan perässä.
Tunnin ajelun jälkeen pidimme lyhyen tauon, ja samalla tutustuimme Fossen bratte-nimiseen putoukseen. Putouksen jälkeen vastaamme tuli Nordheimsundin kaupunki, joka auringonpaisteessa vaikuttikin kuin keski-eurooppalaiselta lomaparatiisilta. Vuonolla oli paljon veneitä liikenteessä. Kaupungista jälkeen jatkoimme hienoa 49-tietä kohti etelää. Tämä tie oli erittäin mutkainen ja kapea ja se kulki pitkin vuonon rantaa. Liikennettä tiellä oli yllättävän vähän.
Seuraavaa lauttayhteyttämme Gjerdmundhamnista saimmekin odotella hetken. Onneksi sataman läheisyydessä oli kauppa, josta sai välipalaa ja juomista. Päivän toinen lauttayhteys Skånevikiin tulikin meitä vastaan varsin nopeasti. Tätäkin lauttaa saimme odotella tovin. Päivälle osunut kolmas lautta onneksi kulki ihan jatkuvalla aikataululla. Tämä ruuhkainen Nesvik-Hjelmeland lautta olikin erilainen kuin kaikki muut lautat, sillä lautan kansi ei ollut suora.
Ajopäivän pitkät kilometrit ja useampi lauttayhteys aiheuttivat sen, että saavuimme Stavangeriin vasta seitsemän aikaan illalla. Olimme tiukan aikataulun vuoksi jättäneet varsinaisen pidemmän lounaan päivän aikana väliin ja nauttineet vain pikaisen lounaan huoltoaseman grillistä. Nälkä alkoi jo kurnia vatsassa saapuessamme hotellille toteamaan, ettei siellä ollutkaan ravintolaa. Ravintola oli suljettu vuosi sitten.
Ravintolan puuttumisen lisäksi saimme ongelmia pysäköinnistä, sillä hotellin edustalle ei enää saanutkaan pyöriä laittaa parkkiin. Läheisen parkkitalon parkkiautomaatti, johon piti kirjoittaa rekisterinumero, ei hyväksynyt suomalaisia rekisterinumeroita. Löysimme vierestä jonkinlaisen oppilaitoksen parkkipaikan, jonne suomalaisetkin rekisterinumerot kelpasivat.
Pitkä päivä oli vienyt viimeisetkin mehut miehistä ja kiinnostusta ei ollut enää lähteä kaupungille syömään. Tilasimme italialaisesta ravintolasta pitsat. Odotellessamme pitsoja ja syödessämme niitä hotellin aulassa, kävi useampi eri ruokatoimitusketjun auto hotellin pihassa ihan jatkuvalla tahdilla. Ihmisillä on kuitenkin tarve syödä ja hotellin läheisyydessä ei näyttänyt olevan ravintoloita, joten olisiko kannattavampaa avata ravintola uudelleen?
22.7. Preikestolen
Preikestolen-päivän aamulla meitä kohtasi puolipilvinen ja varsin viileä keli. Päivälle olin suunnitellut vain vähän kilometrejä, joten otimme hieman myöhäisemmän lähdön hotellilta. Pertti oli kuluttanut jo Narvikista ostamansa ketjurasvaspraynsa loppuun ja poikkesimme Stavangerissa ostamaan uuden ketjurasvan.
Matkaa Stavangerista Preikestoleniin oli noin 40 kilometriä. Reittimme vei taas 14 kilometriä pitkää jo edellisenä päivänä ajamaamme Ryfylketunnelia myöten. Tunnelissa oli tällä kertaa enemmän liikennettä ja huonompi ilmanlaatu.
Preikestolenin basecampillä oli moottoripyörille oma parkkialueensa tai oikeammin asuntovaunualueelle oli kulmaan merkitty pieni moottoripyöräparkki. Saapuessamme paikalle, oli parkissa jo useita moottoripyöriä sikin sokin. Yritimme pysäköidä myös omat pyörämme niin, että takana olevat pääsisivät pois. Moottoripyörille pitäisi ehkä saada parempi parkkialue, jossa pyörille olisi paikat merkitty maalaamalla ne päällysteeseen.
Basecampillä taivas oli aivan pilven peitossa. Tutkimme sääennusteita ennen kuin lähdimme 8 km kivikkoiselle porrastreenille. Sääennusteet näyttäisivät aurinkoista ja puolipilvistä keliä parin tunnin päähän. Olimme jo edellisenä päivänä pakanneet retkeä varten reppumme valmiiksi. Meidän edessä matkaan lähti pari varsin iäkästä motoristia nahkaisissa moottoripyörävarusteissa ja ilman juomaa.
Menomatka Preikestolenille kesti meiltä alle kaksi tuntia ja keli parani sitä mukaan kuin lähestyimme kohdetta. Väkeä paikan päällä oli kuin mäkäräisiä Suomen Lapissa. Pakollisten kuvaamisen jälkeen huilasimme hieman ennen paluumatkalle lähtöä.
Paluumatkalla tavalliset kävelykengät kostautuivat, sillä niiden kanssa laskeutuminen kivikkoista rinnettä pitkin oli pohkeille raskasta. Matka takaisin kesti meiltä huomattavasti vähemmän aikaa, koska suurin osa matkasta oli laskeutumista alaspäin. Koko reissu vei meiltä aikaa kolme ja puoli tuntia. Paluumatkalla vastaamme tuli suomalainen pariskunta koirien kanssa. Nämä olivatkin ensimmäiset suomalaiset, jotka kohtasimme sitten Narvikin jälkeen.
Matkalle kohti majoitustamme Rystadissa lähdimme puoli neljän aikoihin. Navimme vei meidät Forsandin satamaan, josta oli tarkoitus ottaa lautta Lauvvikiin. Lautta-aikataulun mukaan lautta lähtisi 16:30. Kävin vielä varmistamassa lautan lähdön lauttasatamassa olevasta kaupasta. Minulle vakuuteltiin asian olevan näin. Lauttaa ei kuitenkaan kuulunut. Vastarannalla Oanesista lauttoja näytti kulkevan Lauvvikkiin, joten otimme pikaisen siirtymisen sinne. Aikaa tässä lauttasekoilussa meni tunnin verran. Loppupäivän aikataulumme oli siis tunnin myöhässä.
Lauvvikissa meidän eteemme kiilasi valkoinen tila-auto, jota ohjasi vanhemman puoleinen naishenkilö. Ajelimme tila-auton perässä varsin pitkän matkan, sillä tämä kuljettaja laittoi autonsa sellaiseen vauhtiin, ettei ohittaminen mutkaisilla teillä ollut mahdollista. Ohittamiseen ei myöskään ollut syytä, sillä matka eteni vauhdikkaasti.
Majoitukseen saavuimme lauttasekoilusta huolimatta erittäin hyvää aikaan. Saimme rauhassa käydä suihkussa ja lähteä illalliselle, joka olikin reissumme paras.
23.7.-25.7. Reissu lähenee loppuaan
Reissu alkoi lähestyä loppuaan. Pari päivää olisi vielä jäljellä ja nämä olisivat siirtymää kohti Kapellskäriä, josta olimme varanneet lähdön kohti Naantalia. Norjan puolella saimme vielä nauttia hienoista maisemista ja mutkaisista teistä. Ruotsin puolella matkamme vei nopeinta tietä aina Västeråsiin asti ja sen jälkeen hieman hitaampaa tietä Kapelskäriin.
Ruotsissa teimme suunnitelmista poiketen vierailun MC Collection-moottoripyörä- ja polkupyörämuseossa, koska olimme saapuneet Västeråsiin hyvissä ajoin. Moottoripyörämuseo sijaitsi Tidön linnan tallirakennuksessa. Matka sinne vei kapeaa tietä ruotsalaisen peltomaiseman ja osittain metsän läpi.
Museossa oli nähtävillä vanhojen moottoripyörien lisäksi myös uudempia harvinaisempia moottoripyöriä, joiden valmistusmäärät ovat olleet pieniä. Vaihtuvana näyttelynä museon toisessa kerroksessa oli Triumph-moottoripyörät.
Suomessa vastassa oli terveystarkastus ja siitä pääsi kahdella rokotteella varsin nopeasti läpi.