29.5. Sotasuunnitelman luontia
Jani oli ollut yön töissä, joten hän lähti nukkumaan hyvissä ajoin. Me jäimme vielä nauttimaan oluista. Oluiden aikana Jani laittoi meille viestiä, että pyörän paperit olivat jääneet kotiin. Tiesimme, että katsastuskonttorista saisi ainakin rekisteriotteen, ja muut dokumentit voisi varmasti tulostaa hotellin vastaanotossa.
Näytti jo uhkaavasti siltä, että Janin reissu olisi jäänyt lyhyeen, sillä seuraava päivä oli helatorstai ja epäilimme katsastuskonttoreiden olevan kiinni pyhäpäivänä. Onneksi mikään ei ole enää liian pyhää, sillä Kotkasta löytyi helatorstainakin auki oleva K1 Katsastajien konttori. Sotasuunnitelma oli näin selvä: aamupalan jälkeen tarvittavien dokumenttien tulostus hotellin vastaanotossa ja puuttuvan rekisteriotteen haku katsastuskonttorilta.
30.5. Kronhstatdin laivastokatedraali
Heräsimme viileään, mutta aurinkoiseen aamuun. Aamiaisen jälkeen suuntasimme kohti Kotkaa ja siellä sijaitsevaa katsastuskonttoria, jotta Jani saisi moottoripyörän maastavientiin tarvittavan rekisteriotteen. Tarvittavat dokumentit olivat pian kasassa, joten saatoimme lähteä kohti Venäjän rajaa.
Moottoritien sijaan ajelimme Vaalimaalle Haminasta lähtevää museotietä pitkin.
Suomen rajasta selvisimme nopeasti, mutta Venäjän rajalla kuluikin sitten aikaa. Omalta kohdaltani vielä enemmän, sillä olin menossa rajan yli moottoripyörällä jota ei ollut vielä kertakaan käytetty Venäjän puolella. Muu reissuporukka odottikin minua ensimmäisellä pysähdyspaikallamme Viipurin Veikoilla, jossa vaihdoimme rahaa.
Matkamme vei Viipurin kautta kohti Koivistoa. Viipurissa pysähdyimme nopeasti kuvaamaan Viipurin linnan. Viipurista Koiviston kautta Terijoelle menevä rantatie on suhteellisen hyvässä kunnossa ja tarjoaa moottoripyöräilijälle mukavia mutkia. Korkeimmissa paikoissa tuuli oli ilmeisesti puhaltanut mereltä päin viilentäen ilman kylmäksi, sillä lämpötila laski selvästi.
Päivä oli jo iltapäivän puolella, kun pysähdyimme nauttimaan lounasta Terijoen jälkeen kauppakeskuksen yhteydessä olevassa pienessä ravintolassa. Ruokailun jälkeen päädyimme melko nopeasti Pietarin kehätielle, jossa oli yllätykseksemme melko rauhallinen liikenne.
Ensimmäiselle Venäjän päivälle oli suunniteltu vain yksi vierailukohde nimittäin Krohnstatdissa sijaitseva kuuluisa Pyhälle Nikolaukselle omistettu laivaston katedraali. Krohnstatdin kaupunki sijaitsee saarella Suomenlahdessa Pietarin edustalla. Saarella on sijainnut linnoituksia ja se on ollut sotilaskäytössä. Nykyään saarelle pääsevät myös turistit. Saaren ehdottomasti komein nähtävyys on laivaston katedraali. Katedraali on valmistunut vuonna 1913, ja on näyttävyydessään sekä ulkoa että sisältä todella upea.
Katedraalin jälkeen jätimme Krohnstatdin melko nopeasti taaksemme, ja ajoimme suoraan majoitukseen. Olin varannut Pietarhovista hotelli Samsonista majoituksen, sillä se sijaitsi kätevästi Pietarhovin palatsin vieressä. Näin voisimme vierailla puistossa normaaleissa vaatteissa eikä ajovarusteissa. Hotellihuoneen maksamisesta muodostui pieni episodi, sillä porukkamme kuudesta luottokortista hotellin maksupääte suostui toimimaan vain yhden kanssa. Toimiva kortti oli ainoa, jossa ei ollut lähimaksuominaisuutta. Hotellissa ei valitettavasti ollut vartioitua parkkia, joten jouduimme jättämään pyörät hotellin pihalle.
Pietarhovin palatsin puiston vierailu jäi kuitenkin seuraavaan päivään, sillä mahamme murisivat jo uhkaavasti ruokaa. Lähdimme kävellen kohti Pietarhovin keskustaa, jossa bongasimme illallispaikaksi siistin ravintolan kadun varrelta.
31.5. Pietarhovin palatsin puisto
Aamupalan jälkeen kävimme tarkistamassa moottoripyöriemme tilanteen. Olimme näemmä turhaan huolissamme, sillä pyörät olivat koskemattomina hotellin pihassa.
Janin valittaessa pääsärkyä, ja jäädessä hotellihuoneeseen nukkumaan, me muut lähdimme kohti Pietarhovin palatsia. Ajatuksena oli kävellä palatsin puisto ympäri ja nähdä suihkulähteet ennen vesisateiden alkua. Yritimme ostaa lisäaikaa huoneiden luovutukseen, mutta hotelli oli tulossa täyteen. Huoneiden luovutus oli klo 12, joten meillä olisi aikaa kiertää puistoa vain kolmisen tuntia. Aika ei valitettavasti riittänyt itse palatsiin tutustumiseen.
Pietarhovin palatsi on palatsikokonaisuus, jonka keisari Pietari Suuri rakennutti kesäpalatsiksi. Palatsi tuhoutui toisen maailmansodan aikana lähes täydellisesti, mutta restauroitiin sen jälkeen vanhaan loistoonsa. Restaurointi valmistui vuonna 1964, jolloin palatsi avattiin myös vierailijoille. Palatsi ja sen ympäröivät puistot ovat suosittu turistikohde ja meidänkin vierailun aikana alue oli täynnä mm. kiinalaisia turisteja.
Puistoalue oli todella laaja. Suihkulähteiden toiminta alkaisi vasta klo 11, joten tutustuimme ensin muuhun puistoon ja katsoimme suihkulähteet viimeiseksi. Kiertelimme pari tuntia puistoa ympäri, ja emme ehtineet edes näkemään kaikkea. Puistoalue oli todella siisti ja joka puolella näkyi henkilökuntaa hoitamassa viheralueita. Taivaalta ripotteli vettäkin hetken aikaa tutustuessamme puistoon. Tasan kello 11 alkoivat suihkulähteet toimia musiikillisen esityksen kera.
Palasimme hotellille hieman ennen huoneenluovutusaikaa. Pyöriä pakatessamme alkoi ennustettu vesisade. Loppupäivä olikin melko kostea ja viileä. Sateesta johtuen teimme reittimuutoksen päivän reittiin, sillä meidän oli tarkoitus ajella päivän aikana pitkä pätkä sorateitä. Totesimme tämän ajatuksen kelistä johtuen liian kuraiseksi, joten siirryimme Pihkovaan päällystettyjä teitä pitkin. Osa teistä oli melko heikossa kunnossa. Keskellä huonolaatuista osuutta saattoi olla kilometri täysin uutta pintaa. Venäjän teiden päällystyspolitiikka kummastutti.
Pihkovaan saavuimme seitsemän aikaan illalla. Suihkujen jälkeen lähdimme illalliselle. Päivän kävelykiintiö oli jo täynnä, joten niinpä päätimmekin syödä hotellin ravintolassa. Illallisen aikana ravintolassa lauloi varsin heleällä äänellä naissolisti niin englanniksi kuin venäjäksikin ikivihreitä kappaleita. Vaikka reissuporukkamme onkin enemmän rock-ihmisiä, kuulostivat ikivihreät paremmalta kuin teknojumputus, joka soi joka paikassa.
1.6. Pihkovan kreml ja Viroa soralla
Viron rajalle oli reittiämme myöten matkaa vain 60 km, ja tämä osuus oli varsin hyväkuntoista tietä. Hieman ennen rajaa pysähdyimme vielä tankkaamaan. Jani ja Pertti kävivät tässä pientä sanailua tupakan tuontirajoituksista Venäjältä Viroon. Pertti sanoi, että mikäli hän ymmärsi oikein, sai Venäjältä tuoda Viroon vain kaksi askia näitä syöpäkääryileitä. Jani osti tietenkin kolme askia, ja tästä yhdestä ylimääräisestä askista sitten Viron rajalla nousikin haloo.
Venäjän raja oli aivan tyhjä. Pääsimme siitä läpi todella nopeasti. Normaaliin tyyliin laukkuja joutui hieman availemaan, mutta sen tarkemmin ei tavaroita pengottu. Viron rajalla sitten katsottiinkin tarkemmin, ja kyseltiin moneen otteeseen tuotavan viinan tai tupakan määrää. Tässä kohtaa Janin ylimääräinen tupakka-aski tuli ilmi, ja hänellä menikin asian selvittämiseen melko kauan. Me muut pääsimme jatkamaan matkaamme, mutta jäimme odottelemaan Viron puolelle. Saimme odotella Jania reilun tunnin, kunnes tämä salakuljettaja viimeinkin päästettiin Viron maaperälle. Hän oli selvinnyt valtionrikollisesta toiminnastaan pelkällä veron maksamisella, joten tuon reilun tunnin odottelun lisäksi eteen lyötiin maksettavaksi noin 3 euron vero.
Ensimmäisen Viron päivän reitti vei Kaakkois-Viron sorateitä pitkin kohti Tarttoa, jonne olin varannut seuraavan majoituksen. Aurinkoinen ja kuiva keli sai virolaiset soratiet pölyämään melko paljon. Soratiet olivat kuitenkin erittäin hyvässä kunnossa, ja niitä oli nautinto ajella. Pidimme lyhyen tauon eräästä kylästä löytämämme avoimen kaupan pihassa. Kyläpuodin antimilla täytimme huvenneita energiavarastojamme tulevia kilometrejä varten.
Sorateiden välissä ajoimme myös lyhyen pätkän erittäin hienoa päällystettyä 175-tietä Otepäähän. Tämä tie on mutkien ja mäkien vuoksi todella mukavaa ajettavaa.
Rajalla kuluneesta ajasta ja sorateistä huolimatta saavuimme Tarttoon hyvissä ajoin. Majoitukseksi olin varannut huoneet Aleksandri Hotellista. Itse en huomannutkaan majoitusta varatessani, että nimellä oli samankaltaisuuksia Pärnussa sijaitsevan motoristien suosiman Aleksandri Pubin kanssa. Onkohan tämä markkinointikikka vai onko näillä majoituspaikoilla jotain yhteistä, siitä minulla ei ole tietoa. Tämä Tarton versio tuntui myös olevan suomalaisten motoristien suosiossa, sillä parkkipaikalla oli useampi suomalainen moottoripyörä.
Matkaa majoituksesta Tarton kaupungin keskustaan oli vain puolisentoista kilometriä eikä päivän kävelykiintiö ollut ihan vielä täysi, joten suuntasimmekin kaupungille syömään. Keskustassa oli kovat bileet käynnissä, ja väkeä oli liikkeellä todella paljon. Ruokailun jälkeen kävelimme takaisin majoitukseen.
Hotellin ravintolassa oli menossa melkoinen humppa, sillä bassojumputus kuului huoneisiin aamuyön tunneille asti. Osa meistä jaksoi vielä katsoa Mestarien Liigan finaalin, mutta toiset uni tavoitti varsin nopeasti.
2.6. Viroa soralla jatkuu
Päivän aikana keli oli viileä ja pilvinen. Välillä taivas näytti myös todella synkältä. Onnistuimme kuitenkin välttämään vesisateet, ja näin pääsimme kuivana Tallinnaan asti.
Kaikki hauska loppuu aikanaan, ja saavuimme Tallinnaan jo kello yhden jälkeen. Laivan lähtöön olisi aikaa parisen tuntia. Käytimme ajan ostamalla tuliaisia satamassa olevasta Sadamarketista. Tallinnan satama oli tämän reissun päätepiste, sillä viimeiset kilometrit kulkivat Suomessa 2-tietä pitkin, eikä siitä ole mitään hienoa raportoitavaa.